Nepal

Himalayat, Pokhara

Swayambhuntah - apina temppeli, Katmandu

Nepaliin meillä oli paljon suunitelmia. Halusimme viettää kuukausen trekkaamassa Annapurna Circuiten ja Base Campin. Halusimme käydä luonnonpuistossa ja matkustaa maan läntisiin osiin. Halusimme jatkaa Nepalista vielä Intiaan. Näistä mikään ei toteutunut.

Koko Nepalin vierailu alkoi sillä että satutin polveani ja jouduin käymään sairaalassa pariinkin otteeseen tutkimuksissa. Onneksi magneettikuvaus näytti hyvältä ja Ortopedi antoi vihreän valon jatkaa matkustamista. Trekkaamista hän kielsi kahdeksi viikoksi, ja sen jäkeenkin suositteli ainoastaan lyhyttä parin päivän trekkiä. Ikävä kyllä Nepalin sairaalat tuli vielä tutummaksi kun vatsaongelmien takia jopa kahdesti piti käydä lääkärillä, toisella kerralla ihan tiputuksessa keskellä yötä. Ja kaiken tämän lisäksi verovirasto oli sitä mieltä että Tuomaksen työt laivalla, ruotsin lipun alla, pitää verottaa tuplasti joten yllätysmätkyjä tuli. Koska emme halua luotolla matkustaa niin oli sitten pakko nöyrtyä rouva onnen epäsuosioon ja ostaa lennot kotiin. Ikävä kyllä tämä kaikki epäonni ei edes riittänyt vaan sitten vielä pari päivää ennen kotilentoa Tuomaksen rinkka varastettiin Katmandussa. Nepal kohteli meitä kaltoin ja kaiken tämän jälkeen oli ihan kivaa tulla kotiin. Haluamme kuitenkin joku päivä takaisin Nepaliin, toivotaan että onni suosii meitä silloin paremmin!

Baba, Katmandu

Durbar square, Katmandu

Tiibetin jälkeen olimme Katmandussa muutaman päivän, nauttimassa taas lämpimästä säästä ja hyvästä ruoasta. Kaupunki oli Dashainin takia suhtkot rauhallinen ja kiersimme rauhassa nähtävyyksiä. Kävelimme muunmuuassa Lonely Planetin suosittelemaa kävelyreittiä Thamelista Durbar aukiolle, oikein kiinnostava kävely. Myös Singaporessa käytimme LP:n kävelyreitit, olemme tykänneet niistä. Reitillä oli mm hammaskipujumalan palvomis”patsas”. Puumöykky mihin vasaralla lyödään kolikoita kiinni. Luonnollisesti sen lähistössä oli paljon hammaslääkäreitä :) Nepal on täynnä kaikkia eri temppeleitä mitä oudoimissa paikoissa, pikkupatsaita ihan tien varressa välillä melkein keskellä tietä ja palvomis paikkoja eri jumalille ripoteltuna ympäri kaupunkeja. Muistaakseni just tämän saman LP:n reitin varrella oli myös silmien/näön temppeli, minä siellä kumarsin ja toivoin että tulevaisuudessa suunniteltu laserleikkaus menee hyvin.

Yhtenä päivänä näimme polttohautausta. Olimme Pashupatinathissa mikä on yksi laajempia ghateja Katmandussa. Näimme kun ruumista kannettiin paikalle ja kokkoa rakennettiin. Koko juttu vaikuttaa aika monimutkaiselta, joen pyhää vettä ne tasavälein roiski ruumiille ja vaatteita ne vaihtoi sille. Vanhat vaatteet heitettiin jokeen, kaiken muun turhan kanssa. En voi käsittää miten pyhää jokea voi liata tuolla tavalla, meidän kulttuurissa pyhiä paikkoja kuitenkin kunnioitetaan. Just ennen polttamista vielä ruumiin päälle laitettiin iso kasan kukkia ja jotain muuta vehreää. Oli kiinnostavaa seurata vaikka tyhmältä tuntuikin olla turisti hautajaisissa. Mutta emme olleet ainoat, oli varmaan sata ihmisä katsomassa, sekä valkonaamoja että paikallisia.

Pashupatinath, Katmandu

Katmandusta menimme Pokharaan, silloin vielä ajatuksena käydä trekkamassa. Minun polveni rupesi sattumaan tosi pahasti sillä matkalla ja jouduin menemään takaisin Katmanduhun uusiin tutkimuksiin. Vietin sitten viikonloppua yksin Katmandussa odottelemassa magneetiröntgenin tuloksia ja Tuomas kiersi Pokharan Lakesidea yksin. Kun vielä ei tiedetty oliko polvessani jotan pahastikin vialla me totuttelimme itseämme ajatukseen että ehkä joudutaan tulemaan kotiin. Ja tämän viikonlopun aikana tuli sitten veromätky uutiset kotoa ja meidän oli suhtkot helppoa tehdä päätös tulla kotiin vielä ennen pikkujoulukautta että saisimme helpommin työtä.

Minä palasin Pokharaan ja vietimme sitten loppureissua siellä hyvin laiskasti :) Ystäväni Walter ja Nanna suomesta oli sattumaltaan samaan aikaan lomalla Nepalissa ja vietimme heidän kanssa pari iltaa. Pokharassa oli myös Tuuli ja Calle, ystäväpariskuntamme jotka pyörittelevät siellä olevaa lastenkotia. Kävimme Onni Childrens House:ssa parikin kertaa tervehtimässä Onni-perhettä. Nepalissa on köyhyys ja kurjuus hyvin näkyvää ja oli kiva nähdä miten Tuulin ja Callen apu on mennyt perille ja miten hyvin kaikki lapset siellä voivat.

Tuuli, Calle, Tom, Olli, Sonja, Tuomas ja muutama Onnin lapsista, Onni, Pokhara 

Phewa järvi, Pokhara

Suomalaisia Nepalissa on paljon. Suomi rakastaa Nepalia :) (vaikka Nepal ei kyllä meidän kohdalla antanut vastarakkautta) Tutustuimme Pokharassa myös siellä asuvaan suomalaiseen perheeseen, oli kiinnostavaa saada kuulla ja nähdä millainen heidän arki siellä on. Kutsuivat meitä myös kotilounaalle joten saimme maistaa ihan perinteistä kotitekoista Nepalilaista Dahl Bhatia.

Olimme todellakin hyvin laiskoja Pokharassa, poistuimme kaupungista vaan kerran tämän suomalaisen perheen kanssa joka vei meidät päiväretkelle Tato Panin kuumille lähteeille. Nepalin maanseutu on todella kaunis, toivon todellakin että ensi kerralla pääsen nauttimaan siitä ihan kävellen.

Matkalla Tato Paniin, Pokhara

Päätimme viettää pari päivää Katmandussa ennen kotimatkaa, matkamuistoja ja joululahjoja ostaessa. Kun saavuimme bussilla Pokharasta niin Tuomaksen rinkkaa sitten pöllittiin. Kolmanneksi viimeisenä päivänä koko reissusta! Onneksi siellä ei ollut kameraa tai tietokonetta, mutta melkein kaikki hänen vaatteet meni ja paljon muutakin. Olemme koko reissun aikana oltu tosi varovaisia ja ikinä ei olla jätetty matkatavaroita vartioimatta, ja ensimmäinen kerta joka kännetään selkää niin Murphyn laki iskee. Tässä vaiheessa kaikkien sairastumisien ja muiden vastonkäymisien jälkeen tämä ei edes järkyttänyt niin pahasti. Ei vaan enää jaksanut suuttua pahemmin. Kävimme poliisilla, joka totesi että valkoisia pikkutakseja on liikaa, ei he pysty löytämään sitä. Aijaaa..! Piti heidänkin päästä pompotella meitä ja piti kahdella eri asemalla käydä asiaa läpi ennen suostivat laittaa mitään paperille, ja sittenkin ei suostunut tekemään poliisiraporttia – jos se rinkka vaikka löytyisikin. Juupajuu! No, onneksi saimme jonkinlaisen paperin joka pitäisi olla riittävä vakuutusyhtiölle ainakin. Pakkasimme sitten tavaroita pahvilaatikkoon kotimatkalla, olimmehan jo monesti eri lennoilla aasiassa nähty miten kätevää tapa tämä on :)

Lensimme Katmandu – Delhi – Amsterdam – Helsinki, 26 tuntia. Vaikka oli ihan hyvät lennot oli kyllä taivaallista tulla kotiin ihanaan ruisleipä aamiaiselle ja juotavaan hanaveteen! Onnemme myös kääntyi heti suomeen tultua, viikon sisällä me saatiin molemmat vakituista työtä ja vielä kämppä keskustasta. :) Odotamme innolla että nappaisiko vielä jopa lottovoitto!

Durbar aukiolla, Katmandu

Vuosi 2011 Aasiassa reissussa olimme 10 kuukautta. 305 päivää. Kävimme 9 maassa. Tehtiin yli 50 sukellusta per naama. Laihduimme molemmat n. 5 kiloa. Joimme, söimme hyvin ja huonosti :) Lensimme 18 lentoa (kiva hiilijalanjälki). Saimme paljon uusia ystäviä ympäri maalimaa. Olemme viisaampia, onnellisempia ja paljon kokemuksia rikkaampia. Haluan kiittää teitä lukijoita, on ollut kivaa huomata että meillä on ollut seuraajia :)

Vaikka reissun loppu oli vähän rankka, niin pääsimme lopettamaan koko reissun varsin ihanalla tavalla. Saimme skoolata uusia työpaikkojamme ilmaisella illallisella Savoyssa. Inte illa pissat säger vi på svenska :)

Olen pahoillani että jouduitte odottamaan tätä viimeistä blogia näin kauan, paluu arkeen vei omaa aikaansa... :)

Over and out

-Sonja-

Tikka värejä Tihar juhlia varten, Pokhara

Boudha aukio, Katmandu

Pokhara

Durbar aukiolla, Katmandu

Tiibetistä Nepaliin

Mount Everest Base Camp, vuori on siellä pilvien takana :)

Tiibetiin tarvitsee luvan matkustaa, oppaan, päiväsuunitelman ja Lhasan ulkopuolelle auton sekä kuskin... Kiinalaiset haluavat että Tiibetiä katsotaan osana Kiinaa, mutta tekevät sinne kuitenkin erikoissääntöjä – eli se on erikoinen, se on erillään Kiinasta! Hah! Ja siltä kyllä tuntuukin, sinne matkustaessa ja siellä ollessa.

Suunnittelimme 10 päivän matkaa Spinn Cafen (Lhasassa oleva matkatoimisto) kautta ja etsimme siihen matkaseuraa Lonley Planetin foorumista. Martine ja Edwin löysi meidät ja ehdotti heidän suunnittelemaa 14 päivän retkeä. Mietimme asiaa noin viisi minuuttia ja päädyimme lähtemään pidemmälle reissulle :)

Lhasan junaa odotellessa. Martine, Edwin ja Tuomas Pekingissä

Toteutimme tällä osalla reissua suunitelmaa jota olimme odottaneet jo kauan, Tiibetin osuus oli yksi pääkohdista koko reissun aikana. Ja junamatka Pekingistä Lhasaan oli meille olennainen osa tätä unelmaa.

Lähdimme hyvissä ajoin juna-asemalle missä Martine ja Edwin piti odottaa meitä junalippujemme kanssa. Tämähän oli vähän niinkuin heidän matka ja heillä siis liput, luvat ja kaikki. Oli vaikeata, etenkin Tuomakselle, päästää ohjaimista irti ja luottaa siihen että joku muu osaa hoitaa. Siitä huolimatta että saavuimmekin vähän sovittua aikaa myöhemmin heitä ei näkynyt missään. Odotimme. Etsimme. Soitimme. Ja odotimme taas. Odotusaika ei todellisuudessa ollut niin pitkä mutta kyllä vaan silloin tuntui siltä. Soitettiin uudestaan ja tällä kerta vastaajan tilalla vastasi oikea henkilö! Heitä oli tiputettu väärälle puolelle juna-asemaa, joka on mahdottoman iso ja olivat just vasta tajuneet että pitää tulla toiselle puolelle. No, löysimme toisemme ja me saatiin loppujen lopuksi kallisarvoiset lippumme. Voin aika varmuudella sanoa että me emme enää halua olla 'kanssamatkustajia', me haluamme järjestää itse. Matka meni kyllä ihan hyvin, mutta me olemme kontrollifriikkejä molemmat ja haluamme tulevaisuudessa itse hoitaa kaiken. Silloin voi syyttää vaan itseään.

Ikkunanpesu jollain väliasemalla

Junamatka kesti n. 44 tuntia, kaksi yötä. Tutustuimme toisiimme, kuunneltiin musiikkia ja katsottiin ohimeneviä maisemia. Melkein kaikki kaupungit ja kylät oli tosi masentavia nähdä. Likaisia, saasteisia, rumia hökkeleitä ja harmaita ihmisiä. Vaatteet, hiukset, iho ja olemus – harmaa. Mutta luonto, karu ja tyhjä kuin olikin, oli hieno. Erilainen. Yritettiin ottaa kuvia ikkunasta, mutta se oli tosi likainen. Pestiin sitä kostauspyyhkeillä ja vessapeperilla kun pysähdyttiin, mikä auttoi huomattavasti, mutta vaikeata silti ottaa kuvia ikkunan läpi. Tässä junassa emme löytäneet paikkaa missä sai ikkunat tai ovet auki että olisi sieltä saanut kameraa ulos.

Nomaadin telttoja. Näkymä junasta.

Lhasassa oltiin viisi päivää, jolloin kierrettiin luostaria luostarin jälkeen. Potala palatsi ihan ensimmäisenä. Ajatelkaa, siihen on aikarajoitus, yksi tunti sisällä! Koskee kaikkia, turisteja ja myös paikallisia uskovaisia. 100 yuania (10€) sisään ja nopeata tahtia läpi ettei sakkoja tuu jos ylittää ajan. Toisaalta se oli hyvä juttu koska siellä oli vartijoita hallitsemassa jonoja, myös kiinalaiset ryhmät joutuivat seuraamaan sääntöja ja antamaan tilaa muille. Varmaan järkyttävä kokemus heille...

Potala, Lhasa

Minun suosikkini näistä kaikista luostareista ja palatseista oli nunna luostari (on vaan yksi Lhasassa). Olimme siellä aikaisin aamulla ja he olivat juuri kokoontuneet aamurukouksiin. Istuivat riveissä ja mutisivat mantroja. Ihan ensimmäiseksi oli vähän muitakin kuiskaavia keskusteluita ja jotkut vielä venytteli ja haukotteli, mutta ehkä kymmenen minuutin päästä kaikki liittyivät rukouksiin. Oli kiehtovaa kuunnella kun rukoilivat yhteen ääneen joka nousi ja laski kuin aallot merellä. Yksi nunna osoitti meille että istukaa alas ja minä suljin silmäni muutamaksi minuutiksi ja vaan kuuntelin heidän 'laulua'. Tämä yhdistettynä hämärään ja jakkivoikynttilöiden tuoksuun oli sekä rauhoittavaa ja mielialaa kohottavaa samalla.

Nunnat aamurukouksella. Lhasa

Me asuimme Lhasan tiibettiläisellä puolella, uudempi osa kaupunkia on ihan täydellisen kiinalainen. Paikalliset ovat sorrittuja, eivät kuulemma edes saa passia vain erikoistilanteissa. Tapasimme yhtenä päiväänä oppaamme vanhemmat, kävimme heidän luona sovittamassa heille lukulaseja. Martinellä oli mukana laatikollinen silmälaseja (erittäin hyvä idea ja tarpeellinen) mitkä hän lahjoitti paikallisille. Istuimme heidän 'olohuoneessa' juomassa ihanaa makeata maitoteetä, muistutti intialaista chaita mutta ei ollut yhtä mausteista. Huoneen toinen pitkä seinä oli ihan täynnä thangkoja ja 'jumalan'-kuvia/patsaita, buddhia, pyhiä kuninkaita ja viisaita miehiä. Uskonto on todellakin iso osa paikallisten elämää. Oppaamme äiti ei osannut englantia mutta osasi silti hyvin kertoa meille miten paljon vihasi kiinalaisia ja miten paljon hän toivoi Dalai Laman vielä palaavan. Oppaamme kertoi hänelle että minulla oli ollut Tiibetin lippu ommeltuna laukussani (hän ehdotti että otan sitä pois ettei poliisin kanssa tule ongelima, ja kaupungissa missä joka toisessa nurkassa on aseistettuja miehiä en pannut vastaan) ja hän melkein tuli halaamaan minua. Sitten kuin oppaamme kertoi että me menemme vielä ehkä intiaan ja Dharamsalaan missä Dala Lama asuu, meistä tuli sydänystäviä :) Me lupasimme että jos menemme sinne ja näemme Dalai Lamaa niin annamme hänelle viestin että tämä rouva odottaa häntä kotiin.

Meidän Jakit ja jakkimiehet trekillä.

Osa kaksi matkasta oli neljän päivän vaellus Ganden luostarista Samyen luostariin. Kävimme toisena päivänä 5200 metrissä kun ylitimme yhtä kukkulaa päästääksemme laaksosta toiseen toiselle leirintäalueelle. Nousua oli yhteensä 1200 m siinä kävelyllä, kivistä sekä raskasta maastoa ja minä meinasin jo luovuttaa. Minulla on aina ollut alhainen Hb ja tämä taisi vaikuttaa huonon kuntoni kanssa siihen että olo oli kuin vanhalla elefantilla siirappisavessa kävellessä. Mutta pääsin huipulle ja alastulomatkalla jopa hymyilin ja nautin maisemista. Maisemat oli trekin aikana aivan mahtavia, ensimmäisillä päivillä karua kiveä, vuoria ympärillä, horisontilla, vieressä ja alla. Lopputrekistä jokia, laaksoja, puita kukkia eläimiä ja nomadeja. Yöt olivat kamalia. Ensimmäinen etenkin, telttaamme tuuli sisään ja tuuli oli kylmä ja kova. Tokana yönä vettä kondensoitui telttaamme sisään. Kolmas yö, huomattavasti alempana kuin edelliset oli ok, mutta en halua telttailemaan ihan heti uudestaan.

Iltapesulla ensimmäisenä iltana trekillä.

Meillä oli mukanamme opas, kokki, kokin apulainen, kaksi jakkimiestä ja viisi jakkia kantamassa tavaroitamme. Minulla oli ennen trekkiä vähän erilainen kuva jakeista, oletin että olisivat vähän kuin lehmät. Mutta nämä veijarit ovat hieman pelottavia. Äkkipikaisia ja hermostuneita ihmisten lähellä. Pääjehu niistä kantoi miedän rinkkaamme, ilmeisesti hieman tyytymättömänä ja siitä johtuen sadesuojassamme on nyt sarvenreikiä, onneksi rinkka on kuitenkin vielä ehjä.

Viimeisenä päivänä oli suuniteltu vain kolmen tunnin kävely, mutta me päätimme jatkaa kävellen Samyeen perille asti ja täten lyhentää suunitelmaa päivällä. Meillä oli muutenkin tiukka aikataulu kun meidän viisumit loppui viidentenä päivänä, eli viimeisenä mahdollisena päivänä ja tälleen päästiin siitä stressistä eroon.

Samyesta jatkettiin matkaa Land Roverilla ja huonolla kuskilla. Että minä vihaan sitä miestä! Olin selittänyt jo Lhasassa matkajärjestäjälle että tulen helposti sairaaksi autonkyydissä ja varmistimme silloin että auto piti olla hyvässä kunnossa ja kuski rauhallinen. No turha toivo! Autossa ei toiminut AC, ei tuuletin eikä ikkunat. Hieman liioittelua sori, vain yksi ikkuna oli kokonaan rikki, muut avautui kyllä, vaikka välillä ei meinanut mennäkään kiinni. Kuski ajoi kuin idiootti, niinkuin kaikki muutkin aasialaiset. Jos joku joskus aikoo hankkia kuskin, älä palkkaa aasialaista! Puhuin oppaamme kanssa että sanoisi kuskille että ajaisi tasaisemmin, se toimi hetkellisesti. Joka päivä neljän päivän aikana piti muistuttaa sitä paskiaista että olin kyydissä ja piti ajaa kuin ihminen.

Maisemat matkalla EBC:ltä Nepalin rajalle.

Näkymät oli toisaalta aivan mahtavia. Pysähdyimme aina välillä näköalapaikoilla ja kuvia tuli otettua naurettava määrä. Automatkan päämäärä oli Everest Base Camp. Me ohitimme matkalla ylös varmaan sataa pyöräilijää yhteensä. Hulluja kaikki! :) Tulimme perille aikaisin iltapäivällä ja kävimme samana päivänä ihan ylhäällä Base Campillä. Siitä eteenpäin ei pääse kuin kiipeilijät. Kävi tuuri kun vuorta näki silloin täydellisesti, seuraava aamu oli pilvinen. On mun mielestä aika hullua että jotkut ihmiset katsovat sitä vuorta ajatuksena että ”sinne haluan kiivetä”. Ajatus ei voisi olla kauempana minun mielestä.

Leirintäalue ei ollut kiva. WC:t niin surkeat että kaikki kävi joenpenkalla – ja turisteja oli satoja... Need I say more... Ja ruoka oli, noh, sanotaan näin että mulla oli vatsa sekaisin vielä kaksi viikkoa myöhemmin ja sain läääriltä Nepalissa antibiootteja siihen :(

Vietimme viimeisen yön raja kaupungilla Kiinassa ja ylitimme rajaa aamupäivällä. Kannattaa olla ajoissa paikalla, rajanylitys paikalla kerääntyi melkoista jonoa kun me olimme jo hieman myöhässä. Friendship sillalla ei saanut edes ottaa kuvia. Kiinalaiset vartijat tuli juosten kun nostimme kameraa. Mitvit, se on pelkkä silta.

Nepalissa oli juuri tällöin käynnisä Dashain, reilun viikon pituinen kansallisjuhla ja saimme kohta selville että busseja ei ollut Kathmanduun lainkaan. Vaihtoehtoina oli vuokrata Jeepiä 250€ (eli ei mikään vaihtoehto) tai yrittää saada kyytiä jonkun turistiryhmän kanssa joka oli vuokranut bussin. Näimme kun toinen toisensa jälkeen lähti, tyhjine paikkoineen, menemään. ”Emme uskalla vakuutuksen takia ottaa teitä mukaan”. Odotimme neljä tuntia että saisimme kyytiä, yksi paikallinen sopi meidän kanssa hinnan että pääsisimme hänen bussilla – jos vaan asiakkaat suostuu... Ja asiakkaita ei näkynyt tuntikausiin. Loppujen lopuksi tuli ryhmä väsyneitä vuorikiipelijöitä jotka suostuivat ottamaan meidät kyytiin, piti vaan istua takapenkillä. Siellä ei ollut edes paikallisille tarpeeksi jalkatilaa mutta meillä nyt ei ollut valinnanvaraa, joten kärsimme koko neljän tunnin matkan Kathmanduun.

Oli nannaa päästä suihkuun, oikeaan sänkyyn ja olla lämmössä. Melkein kaikki vaatteemme oli likaisia, mutta pesulat oli kaikki kiinni. Melkein koko Kathmandu oli kiinni. Mikä toisaalta oli ihan hyvä asia, siellä oli rauhallista, raitis ilma ja kaduilla pystyi kävelemään rauhassa. Heti kun Dashain loppui tämä muuttui kokonaan.

Löysimme kuitenkin yhden paikan joka lupasi pyykit jo seuraavana päivänä, ja päädyimme muuttamaan jopa siihen guest housiin asumaan :)

Nepalin viisumia meillä on tammikuulle asti, emme varmaan ihan niin kauan täällä olla kuitenkaan. Katsotaan mitä keksitään tässä kauniissa maassa tehdä.

-Sonja-

Paikallisnainen rukoilee Lhasassa

Näkymä ensimmäisena iltana trekillä.

Blogit yhdistetty

Olemme taas maassa missä saa käyttää nettiä vapaasti ja minä yhdistän nyt vihdoin tänne myös kiinan blogimme! :) Lisään vähitellen myös kuvia.
Täällä Nepalissa on ihanaa rauhoittua taas hektisen kiinan aikataulumme jälkeen. Kohta lisään myös Tiibetin blogiamme - lukemista piisaa :)

-Sonja-

Sichuanista Pekingiin

Jeeeij yhteiskuva! :) Kielletty kaupunki, Beijing.

Sichuaniin kun tultiin oli nähtävyydet jo aika pitkälle valmiiksi suuniteltu, viisumit kun piti siellä uusia niin aikataulu oli aika tarkka. Chengdussa vietettiin yksi hikinen kaupunkipäivä jolloin mm syötiin lihapullia ja pyttipannua ruotsalaisessa ravintolassa. Ikeasta oli ostettu sekä kalusteet että ruoat, niin ihan herkkua se ei ollut – mutta kivaa silti :) Lohileipä joka jaettiin alkuun oli hyvä. Graavilohi on vaan aina hyvää! :) Oli ihan outoa puhua ruotsia ihan livenä eikä vaan skypellä – aika ruosteessa olen itse asiassa. Sanat eivät enää tunnu luontevilta suussani, kohta en osaa yhtään kieltä enää täydellisesti...

Ihanat laiskottelijat. <3

Chengdu ja Pandat ovat niinsanotusti yksi yhtä ja me menimme tietenkin niitä ihania karvanaamoja katsomaan. Minähän vihaan eläintarhoja pelkäsin taas pahinta, mutta toi panda-alue oli ihan kiva. Isot ulkoalueet ja ilmastoidut sisätilat mihin eläimet menivät paahtavaa keskipäivän aurinkoa piiloon. Nuo eläimet ovat ihan uskomattoman ihania! Tietyt eleet ja liikkeet muistutti aika paljonkin tuota meidän laiskempaa kissaa, Lurvista, tuli kauhea ikävä :)

Tulimme alueelle ihan aamusta jolloin pandoille annetaan ruokaa ulkotiloissa. Ottivat bambutikkuja isosta saavista ja löhöillen mussuttelivat kaikki makaamassa yhdessä isossa kasassa. Yhdessä aitassa oli muutaman vuoden vanhoja pandoja, ja toisessa viisi vuoden vanhoja palleroita. Jälkimmäiseen pääsi sisään pandojen kanssa jos oli 100€ ylimääräistä – ei meillä vaan ollut. Yksi kiinalainen nainen oli siellä varmaan pari tuntia ja myönnän että olin ihan kauhean kateellinen. Hän rapsutteli yhden pandan vatsaa ja yhdessä vaiheessa hänellä oli kaksi pandaa roikkumassa molemmissa jaloissa. Tosi hellyttäviä otuksia :)

Alueella oli myös punaisia pandoja, ne oli hyvin ilmeikkäät veijarit. Olisin voinut kidnapata ne kaikki ja viedä mökille metsään – sääli ettei meillä suomessa kasva bambua!

Punainen Panda, tämä käyttäytyi hetkellisesti ihan kuin meidän Lurvis.

Sichuan ruoka on kiinassa tunettu tulisuudestaan, ja tunnetuin paikallinen ruoka on Hotpot. Pöydälle tulee maustettua (tulista) lientä joka kaasupolttimella sitten kiehuu siinä ruokailun aikana. Siihen dipataan raakana pöytään tuodut lihat ja kasvikset. Oli tosi hyvää! Jopa Tuomas tykkäsi vaikka joutuikin ”valmistamaan omaa ruokansa ravintolassa” :) Ruoka on kyllä muutenkin ollut niin hyvää täällä kiinassa, muutamilla poikkeuksilla tietenkin. Mutta osaavat todellakin tehdä helpoista raaka-aineista tosi herkullisia.

Ihana Hot Pot illallinen Changdussa

Täydellisen kirkas vesi. Jiuzhaigou

Kymmenen tuntia kun bussilla matkustaa Chengdusta pohjoiseen tulee Jiuzhaigouhun, isoon ihanaan luonnonpuistoon. Pitkä bussimatka ei innostanut kumpaakaan mutta päätimme kuitenkin mennä kun päiviä oli kylliksi jäljellä ja kyllä kannatti. Tuo puisto on tosi kaunis. Maanperä varjää vedet myrkynvihreiksi ja turkoosinsinisiksi, vesiputouksia on joka nurkan takana – toinen toisensa kauniimpia. Meillä oli vielä onnea sään kanssa, sinä päivänä kun mentiin paistoi aurinko. Kahtena seuraavana päivänä satoi.

Bussimatka takaisin Chengduhun oli kamala! Kesti 12 tuntia josta 45minuutia oltiin loukussa 2,6 km pitkässä tunnelissa missä ei ollut yhtään hätäuloskäyntiä taikka ilmanvaihtoa! Kiinalaiset ajavat kaikki kuin idiootit ja ohittavat tietenkin myös kaksikaistaisessa kapeassa tunnelissa. Tämän takia oltiinkin jumissa jossa oli tietenkin ollut kolari (ainakin yksi kuollut vissiin), mutta silti heti kun päästiin liikkumaan niin kaikki kilpali siitä että miten kovaa pääsisivät ohittamaan. Olin enemmän kuin vähän ahdistunut ja peloissani. Kiinalaiseen kuskiin en luota. Piste. Ohittivat myös jyrkillä vuoriteillä, ilman aitaa, sokeasta kulmasta kovassa vauhdissa väärällä puolrn tietä. Ei voinut muuta kun sulkea silmmät ja toivoa parasta.

Yksi satoista vesiputouksista. Jiuzhaigou

Tästä kun selvittiin lähdettiin Chengdusta etelään Mount Emeille, mikä oli aikamoinen pettymys. Sää vaikutti – sateista ja sumuista. Vuorilta ei paljon näe kun kaikki on sumun peitossa. Ja muutenkin se koko homma oli täysin turistifioitu. Trekkaamisesta ei ollut puhettakaan, ja lelukauppuiaita oli ihan kaikkialla. Temppelit oli toki tosi ihan hienoja, ja kiinalaiset käänökset kylteissä huvitti. ”Don't joke the monkeys” oli tällä kertaa suosikki :)

Yhden temppelin pihalla yksi luultavasti Tiibetiläinen munkki lähti seuramaan minua. Hän huomasi että minulla on laukussani Tiibetin lippu, innostui siitä ja halusi ottaa kuvan meidän kanssa. Poserattiin ihan mielellämme hänen kanssaan. Mutta sitten tuli tietenkin joku tyttö ja halusi ottaa kuvan meistä ihan vaan sen takia että joku toinenkin otti. Minä melko röyhkeästi sanoi ettei käy päinsä ja kävelin pois. Kiinalaisia ei kauheasti kiinnosta haluatko olla kuvassa vai ei. Me ollaan jo niin monessa turistkuvassa ja videossa ettei mitään järkeä, kaikki tahtomatta. On tuota keskisormeakin tultu näytettyä kun hermot palaa hetkellisesti ihan täysin (vain kerran tosin).

Kävimme Leshanissa uusimassa viisumimme. Sitä oltiinkin jännitetty kun piti odottaa ihan viimeiseen päivään että saataisiin tarpeeksi aikaa Tiibetinreisullemme. Saimme viisumit päivässä niinkuin suuniteltu, mutta antoivat kuitenkin vaan 29 päivää ja joudumme kiirehtimään rajan yli Nepaliin päivää aikaisemmin kuin suuniteltu. Mutta se nyt ei pitäisi olla mikään ongelma onneksi.

Tungosta junaasemalla. Chengdu

Chengdussa hostellimme, Traffic Inn, osti meille tarvistsemamme junaliput loppusiirtymisille. Asuimme siellä ihan sen takia että olimme lukeneet että hoitavat luotettavasti junalippua, niitä kun on ollut hieman hankalaa saada.

Chengdusta siiryimme pikavisiitiin Xi'aniin missä terracotta sotilaat asustelevat. Olin siitä armeijasta ehkä odottanut liikoja, mutta oli silti siistiä nähdä. Kiinalaisa turistiryhmiähän oli satoja – niitä on kaikkialla satoja ja satoja. Tätä kansaa on aivan liikaa!! Mutta pääsimme terävien kyynärpäiden ja ruumismassan voimalla ihan hyville paikoille ottamaan kuvia ja tuijottamaan sotilaitten erinnäköisiä kasvoja. Vuokrasimme audio guiden josta oli yllättävän paljon iloa, kertoivat tylsien vuosiluku faktojen lisäksi myös kiinostavaa tietoa yksityiskohdista vaateissa ja miten sotilaita restauroidaan yms.

Terracotta upseereita. Xi'an

Ennen Pekingiä tehtiin vielä päivän pysähdys Pingyaoon, toinen vanha kaupunki mitä on kauheasti kehuttu. Ikävä kyllä kaikkien näitten vanhojen kaupunkien jälkeen tämä yksi lisää ei tuonut mitään uutta. Ja suhtkot hintavassa huoneessamme oli hyvin kämäinen suihku/WC ja käytävässä valo joka meni päälle kuin käveli rapuissa tai löi nyrkkiä seinään. No, nautimme paikallisesta olueesta ja odotimme Pekingiin pääsyä. Ravintolaa me tässä kaupungissa valitsimme keskellä päivää jo kun kävelimme ohi. Nuori kundi oli ovensuussa pesemässä tuuletinta! Ennenkuulumatonta. Sitä kun näki oli helppoa päättää missä syödään illalla :) Ja oli oikein hyvää ruokaa, ja puhdasta. :)

Sonja toimii oppaana Kielletyssä kaupungissa. Beijing

Pekingissä vietettiin viisi päivää Tuomaksen vanhempien kanssa. Tuli kierrettyä pakolliset; Kielletty kaupunki, Tiananmenin aukio, kesäpalatsi, Ming hautaa ja muuria. Kaupunki on muuttunut aika paljon kuudessa vuodessa – olympiaadit ovat jättäneet jälkensä. Viimeksi kun kävin kaikki kytit oli pelkkää merkkejä, nyt näkyi englanninkieltä kaikkialla. Jopa tiananmenin aukio oli erilainen, täynnä taidetta ja telkkareita. Ei enää tunnu yhtä isolta. Söimme tietenkin Pekingin ankkaa, mikä tuli tarjoiltuna ihan eri tavalla kun odotin. Minä luulin että tulisi niinkuin ankan muodossa, mutta sitä oli jo paloilteltu ja laitettu siisteihin riveihin vadille. Lisukkeina mm ohuita lättyjä, kurkkua, meloonia, kevätsipulia ja kaksi eri kastiketta. Oli hyvää, vaikka odotinkin siitä ehkä vielä enemmän :) Ehkä kalliimmassa ravintolassa ankka olisi kokonaisena tullutkin, leikeltäväksi pöydän viereen, mutta sitä emme kokeilleet.

Yhtenä toisena iltana illastettiin iltatorilla missä saa kaikkea kiinostavaa tikulla. Siellä oli skorpiooneja ja meritähtiä, ja yksi jenkki väitti syöneensä apinaa ja koiraa. Me emme tarvitse niitä kokemuksia vaan syötiin ihan normaalia katuruokaa, nuudeleita, dumppeleita ja lihatikkareita :)

Ihastuimme myös Oriental Plazan food courtiin. Lataat kortille rahaa ja sitten eri pikku keittiöistä vaan tilamaan sitä mitä tekee mieli. Ihana konsepti, voi mennä ulos syömään isollakin porukalla ja kaikki saavat sitä mitä haluavat.

Teimme vähän ostoksia ja Matilla ja Pirkolla oli tosi paljon tavaraa raahattavana kottiin – Kiitos kun jaksoitte! :) Ja kiitos taas herkullisista suomituliaisista, ja eteenkin kaikesta muusta! Haleja kotiin! :)

Tapasimme Pekingissä myös Martinea ja Edviniä kenen kanssa me reissataan Tiibetissä. Vietimme illan kaljoitellen, ja puhuessa meni ihan yömyöhään. Hieman krapulassa sitten seuraavana päivänä kesäpalatsin ihanaa puistoa kävelemään. Mutta ei ollut sen pahempaa etteikö kahvi ja jäätelö auttanut. :) Hollantilais pariskunta tuntuu hyviltä tyypeiltä ja luulen että Tiibetinmatkasta tulee oiken kiva heidän seurassa.

Kuvia löytyy taas http://matkailijat.kuvat.fi/kuvat/

-Sonja-

"En jaksa enää..." Punainen Panda, Chengdu

Everything-and-anything-on-a-stick. Xi'an

Yksi yhdeksästä laaksosta, Jiuzhaigou

Kiinalaisten mielestä oli paljon tärkeämpää pukeutua "kansallis"-pukuihin ja ottaa siitä kuvan kun nauttia luonnosta... Jiuzhaigou

Bali friends

Poolparty at Studio 8 d

This part of the blog is dedicated to the amazing people we met in Bali.

We made good friends with our neighbours where we stayed, with whom we spent a lot of time and had some great parties at our pool :) The dutch girls Janne and Henrijetta both work in Bali, and Nigel we distracted from working way too often :)

We had a kind of dinner arrangement for a while. between us neighbours, everyone cooks in turn and the other once get to just eat and enjoy. It was really nice to have that beeing-at-home-with-a-family feeling this far away from home. I even miss the 'goodmornings' and 'goodnights' shouted across the courtyard everyday.

BBQ Master Nigel

We also had a couple of barbeque nights with BBQ master Nigel at the grill and lots of messing around at the pool. Henrijettas sister Jannemieke, who was visiting, had a waterproof camera with her and we spent quite a long time in the pool taking pictures while diving or making a human pyramid. It is really fun to play like a kid from time to time :)

Nigel, Henrijetta and Sonja drinking Bintang

Plus I of course enjoyed doing the mis en place, like pickeling onions and making garlicmayo (which I had to make more of even before dinner had started :), dutch like mayo apparently). And eventhough I'm enjoying the food here in China a lot, I still miss cooking. Even on that one little burner we had, with one pot and one pan. :)

Jannes neurotic little Chihuahua Jagger was a source of delight for everyone. Always scared and wary of everyone and still curious and social.

Jagger and Janne

Janne practicing with Poi

I was planning to practise with my Pois a lot, that didn't happen, but I might have gotten Janne bitten by the Poi bug. She was really determined to learn, and with me being a bad teacher that wasn't the easiest but she did do well before long. Hope you will keep it up Janne! :)

A lot of time was also spent at La Plancha on the beach, a nice spanish restaurant/bar. They held a surfing film festival there which we all went to. I wish it was possible to do something like that in Finland. It was so nice sitting in our beanbags at the beach, sipping beer and watching movies. And the restaurant had really made an effort to make the place look nice. Lots of colored lanterns and hundreds of beanbags scattered around the beach with small alluminous tables between. Sunsets at Doublesix beach are beautiful at any time, but the nice atmosphere that evening made it even better :)

Chilling in beanbags at La Plancha

Sunset at Double Six Beach

We have met more dutch people on this trip than any other nationality (other than locals of course), and it now seems inevitable that we'll go to Holland at some point. Sooner rather than later :) And we also hope that we will have visitors to Finland sometime, especially since I've promised to make glögi for Jannemieke ;)

We already had kind of a rendez vouz with Nigel. We had two days in Bangkok before we flew into China, and he was there at the same time with a friend of his. We spent the day at Chatuchak market stocking up on cheap (surprisingly good quality) t-shirts. And went for dinner at the same restaurant in chinatown we visited in march, Tang Yai Joo. And we ate the same thing, the amazingly good suckling pig :) I think we will visit that resturant to eat that same dish anytime we are in Bangkok.

The sisters, Janne Mieke and Hendrijetta

We throughly enjoyed our stay in Bali but after six weeks we were quite anxious to get travelling again. It was still a bit sad to say goodbye to our new friends.

So, take care you guys and don't forget about us :) We thank you all for the time we spent together, we missyou and do hope to see you again sometime – somewhere!

La Plancha at Double Six Beach

Another sunset at Double Six Beach

-Sonja-