Matkailijat: Sichuanista Pekingiin

Jeeeij yhteiskuva! :) Kielletty kaupunki, Beijing.

Sichuaniin kun tultiin oli nähtävyydet jo aika pitkälle valmiiksi suuniteltu, viisumit kun piti siellä uusia niin aikataulu oli aika tarkka. Chengdussa vietettiin yksi hikinen kaupunkipäivä jolloin mm syötiin lihapullia ja pyttipannua ruotsalaisessa ravintolassa. Ikeasta oli ostettu sekä kalusteet että ruoat, niin ihan herkkua se ei ollut – mutta kivaa silti :) Lohileipä joka jaettiin alkuun oli hyvä. Graavilohi on vaan aina hyvää! :) Oli ihan outoa puhua ruotsia ihan livenä eikä vaan skypellä – aika ruosteessa olen itse asiassa. Sanat eivät enää tunnu luontevilta suussani, kohta en osaa yhtään kieltä enää täydellisesti...

Ihanat laiskottelijat. <3

Chengdu ja Pandat ovat niinsanotusti yksi yhtä ja me menimme tietenkin niitä ihania karvanaamoja katsomaan. Minähän vihaan eläintarhoja pelkäsin taas pahinta, mutta toi panda-alue oli ihan kiva. Isot ulkoalueet ja ilmastoidut sisätilat mihin eläimet menivät paahtavaa keskipäivän aurinkoa piiloon. Nuo eläimet ovat ihan uskomattoman ihania! Tietyt eleet ja liikkeet muistutti aika paljonkin tuota meidän laiskempaa kissaa, Lurvista, tuli kauhea ikävä :)

Tulimme alueelle ihan aamusta jolloin pandoille annetaan ruokaa ulkotiloissa. Ottivat bambutikkuja isosta saavista ja löhöillen mussuttelivat kaikki makaamassa yhdessä isossa kasassa. Yhdessä aitassa oli muutaman vuoden vanhoja pandoja, ja toisessa viisi vuoden vanhoja palleroita. Jälkimmäiseen pääsi sisään pandojen kanssa jos oli 100€ ylimääräistä – ei meillä vaan ollut. Yksi kiinalainen nainen oli siellä varmaan pari tuntia ja myönnän että olin ihan kauhean kateellinen. Hän rapsutteli yhden pandan vatsaa ja yhdessä vaiheessa hänellä oli kaksi pandaa roikkumassa molemmissa jaloissa. Tosi hellyttäviä otuksia :)

Alueella oli myös punaisia pandoja, ne oli hyvin ilmeikkäät veijarit. Olisin voinut kidnapata ne kaikki ja viedä mökille metsään – sääli ettei meillä suomessa kasva bambua!

Punainen Panda, tämä käyttäytyi hetkellisesti ihan kuin meidän Lurvis.

Sichuan ruoka on kiinassa tunettu tulisuudestaan, ja tunnetuin paikallinen ruoka on Hotpot. Pöydälle tulee maustettua (tulista) lientä joka kaasupolttimella sitten kiehuu siinä ruokailun aikana. Siihen dipataan raakana pöytään tuodut lihat ja kasvikset. Oli tosi hyvää! Jopa Tuomas tykkäsi vaikka joutuikin ”valmistamaan omaa ruokansa ravintolassa” :) Ruoka on kyllä muutenkin ollut niin hyvää täällä kiinassa, muutamilla poikkeuksilla tietenkin. Mutta osaavat todellakin tehdä helpoista raaka-aineista tosi herkullisia.

Ihana Hot Pot illallinen Changdussa

Täydellisen kirkas vesi. Jiuzhaigou

Kymmenen tuntia kun bussilla matkustaa Chengdusta pohjoiseen tulee Jiuzhaigouhun, isoon ihanaan luonnonpuistoon. Pitkä bussimatka ei innostanut kumpaakaan mutta päätimme kuitenkin mennä kun päiviä oli kylliksi jäljellä ja kyllä kannatti. Tuo puisto on tosi kaunis. Maanperä varjää vedet myrkynvihreiksi ja turkoosinsinisiksi, vesiputouksia on joka nurkan takana – toinen toisensa kauniimpia. Meillä oli vielä onnea sään kanssa, sinä päivänä kun mentiin paistoi aurinko. Kahtena seuraavana päivänä satoi.

Bussimatka takaisin Chengduhun oli kamala! Kesti 12 tuntia josta 45minuutia oltiin loukussa 2,6 km pitkässä tunnelissa missä ei ollut yhtään hätäuloskäyntiä taikka ilmanvaihtoa! Kiinalaiset ajavat kaikki kuin idiootit ja ohittavat tietenkin myös kaksikaistaisessa kapeassa tunnelissa. Tämän takia oltiinkin jumissa jossa oli tietenkin ollut kolari (ainakin yksi kuollut vissiin), mutta silti heti kun päästiin liikkumaan niin kaikki kilpali siitä että miten kovaa pääsisivät ohittamaan. Olin enemmän kuin vähän ahdistunut ja peloissani. Kiinalaiseen kuskiin en luota. Piste. Ohittivat myös jyrkillä vuoriteillä, ilman aitaa, sokeasta kulmasta kovassa vauhdissa väärällä puolrn tietä. Ei voinut muuta kun sulkea silmmät ja toivoa parasta.

Yksi satoista vesiputouksista. Jiuzhaigou

Tästä kun selvittiin lähdettiin Chengdusta etelään Mount Emeille, mikä oli aikamoinen pettymys. Sää vaikutti – sateista ja sumuista. Vuorilta ei paljon näe kun kaikki on sumun peitossa. Ja muutenkin se koko homma oli täysin turistifioitu. Trekkaamisesta ei ollut puhettakaan, ja lelukauppuiaita oli ihan kaikkialla. Temppelit oli toki tosi ihan hienoja, ja kiinalaiset käänökset kylteissä huvitti. ”Don't joke the monkeys” oli tällä kertaa suosikki :)

Yhden temppelin pihalla yksi luultavasti Tiibetiläinen munkki lähti seuramaan minua. Hän huomasi että minulla on laukussani Tiibetin lippu, innostui siitä ja halusi ottaa kuvan meidän kanssa. Poserattiin ihan mielellämme hänen kanssaan. Mutta sitten tuli tietenkin joku tyttö ja halusi ottaa kuvan meistä ihan vaan sen takia että joku toinenkin otti. Minä melko röyhkeästi sanoi ettei käy päinsä ja kävelin pois. Kiinalaisia ei kauheasti kiinnosta haluatko olla kuvassa vai ei. Me ollaan jo niin monessa turistkuvassa ja videossa ettei mitään järkeä, kaikki tahtomatta. On tuota keskisormeakin tultu näytettyä kun hermot palaa hetkellisesti ihan täysin (vain kerran tosin).

Kävimme Leshanissa uusimassa viisumimme. Sitä oltiinkin jännitetty kun piti odottaa ihan viimeiseen päivään että saataisiin tarpeeksi aikaa Tiibetinreisullemme. Saimme viisumit päivässä niinkuin suuniteltu, mutta antoivat kuitenkin vaan 29 päivää ja joudumme kiirehtimään rajan yli Nepaliin päivää aikaisemmin kuin suuniteltu. Mutta se nyt ei pitäisi olla mikään ongelma onneksi.

Tungosta junaasemalla. Chengdu

Chengdussa hostellimme, Traffic Inn, osti meille tarvistsemamme junaliput loppusiirtymisille. Asuimme siellä ihan sen takia että olimme lukeneet että hoitavat luotettavasti junalippua, niitä kun on ollut hieman hankalaa saada.

Chengdusta siiryimme pikavisiitiin Xi'aniin missä terracotta sotilaat asustelevat. Olin siitä armeijasta ehkä odottanut liikoja, mutta oli silti siistiä nähdä. Kiinalaisa turistiryhmiähän oli satoja – niitä on kaikkialla satoja ja satoja. Tätä kansaa on aivan liikaa!! Mutta pääsimme terävien kyynärpäiden ja ruumismassan voimalla ihan hyville paikoille ottamaan kuvia ja tuijottamaan sotilaitten erinnäköisiä kasvoja. Vuokrasimme audio guiden josta oli yllättävän paljon iloa, kertoivat tylsien vuosiluku faktojen lisäksi myös kiinostavaa tietoa yksityiskohdista vaateissa ja miten sotilaita restauroidaan yms.

Terracotta upseereita. Xi'an

Ennen Pekingiä tehtiin vielä päivän pysähdys Pingyaoon, toinen vanha kaupunki mitä on kauheasti kehuttu. Ikävä kyllä kaikkien näitten vanhojen kaupunkien jälkeen tämä yksi lisää ei tuonut mitään uutta. Ja suhtkot hintavassa huoneessamme oli hyvin kämäinen suihku/WC ja käytävässä valo joka meni päälle kuin käveli rapuissa tai löi nyrkkiä seinään. No, nautimme paikallisesta olueesta ja odotimme Pekingiin pääsyä. Ravintolaa me tässä kaupungissa valitsimme keskellä päivää jo kun kävelimme ohi. Nuori kundi oli ovensuussa pesemässä tuuletinta! Ennenkuulumatonta. Sitä kun näki oli helppoa päättää missä syödään illalla :) Ja oli oikein hyvää ruokaa, ja puhdasta. :)

Sonja toimii oppaana Kielletyssä kaupungissa. Beijing

Pekingissä vietettiin viisi päivää Tuomaksen vanhempien kanssa. Tuli kierrettyä pakolliset; Kielletty kaupunki, Tiananmenin aukio, kesäpalatsi, Ming hautaa ja muuria. Kaupunki on muuttunut aika paljon kuudessa vuodessa – olympiaadit ovat jättäneet jälkensä. Viimeksi kun kävin kaikki kytit oli pelkkää merkkejä, nyt näkyi englanninkieltä kaikkialla. Jopa tiananmenin aukio oli erilainen, täynnä taidetta ja telkkareita. Ei enää tunnu yhtä isolta. Söimme tietenkin Pekingin ankkaa, mikä tuli tarjoiltuna ihan eri tavalla kun odotin. Minä luulin että tulisi niinkuin ankan muodossa, mutta sitä oli jo paloilteltu ja laitettu siisteihin riveihin vadille. Lisukkeina mm ohuita lättyjä, kurkkua, meloonia, kevätsipulia ja kaksi eri kastiketta. Oli hyvää, vaikka odotinkin siitä ehkä vielä enemmän :) Ehkä kalliimmassa ravintolassa ankka olisi kokonaisena tullutkin, leikeltäväksi pöydän viereen, mutta sitä emme kokeilleet.

Yhtenä toisena iltana illastettiin iltatorilla missä saa kaikkea kiinostavaa tikulla. Siellä oli skorpiooneja ja meritähtiä, ja yksi jenkki väitti syöneensä apinaa ja koiraa. Me emme tarvitse niitä kokemuksia vaan syötiin ihan normaalia katuruokaa, nuudeleita, dumppeleita ja lihatikkareita :)

Ihastuimme myös Oriental Plazan food courtiin. Lataat kortille rahaa ja sitten eri pikku keittiöistä vaan tilamaan sitä mitä tekee mieli. Ihana konsepti, voi mennä ulos syömään isollakin porukalla ja kaikki saavat sitä mitä haluavat.

Teimme vähän ostoksia ja Matilla ja Pirkolla oli tosi paljon tavaraa raahattavana kottiin – Kiitos kun jaksoitte! :) Ja kiitos taas herkullisista suomituliaisista, ja eteenkin kaikesta muusta! Haleja kotiin! :)

Tapasimme Pekingissä myös Martinea ja Edviniä kenen kanssa me reissataan Tiibetissä. Vietimme illan kaljoitellen, ja puhuessa meni ihan yömyöhään. Hieman krapulassa sitten seuraavana päivänä kesäpalatsin ihanaa puistoa kävelemään. Mutta ei ollut sen pahempaa etteikö kahvi ja jäätelö auttanut. :) Hollantilais pariskunta tuntuu hyviltä tyypeiltä ja luulen että Tiibetinmatkasta tulee oiken kiva heidän seurassa.

Kuvia löytyy taas http://matkailijat.kuvat.fi/kuvat/

-Sonja-