29.8.2011

Bali friends

Poolparty at Studio 8 d

This part of the blog is dedicated to the amazing people we met in Bali.
We made good friends with our neighbours where we stayed, with whom we spent a lot of time and had some great parties at our pool :) The dutch girls Janne and Henrijetta both work in Bali, and Nigel we distracted from working way too often :)

We had a kind of dinner arrangement for a while. between us neighbours, everyone cooks in turn and the other once get to just eat and enjoy. It was really nice to have that beeing-at-home-with-a-family feeling this far away from home. I even miss the 'goodmornings' and 'goodnights' shouted across the courtyard everyday.

BBQ Master Nigel
We also had a couple of barbeque nights with BBQ master Nigel at the grill and lots of messing around at the pool. Henrijettas sister Jannemieke, who was visiting, had a waterproof camera with her and we spent quite a long time in the pool taking pictures while diving or making a human pyramid. It is really fun to play like a kid from time to time :)

Nigel, Henrijetta and Sonja drinking Bintang

Plus I of course enjoyed doing the mis en place, like pickeling onions and making garlicmayo (which I had to make more of even before dinner had started :), dutch like mayo apparently). And eventhough I'm enjoying the food here in China a lot, I still miss cooking. Even on that one little burner we had, with one pot and one pan. :)
Jannes neurotic little Chihuahua Jagger was a source of delight for everyone. Always scared and wary of everyone and still curious and social.



Jagger and Janne

Janne practicing with Poi

I was planning to practise with my Pois a lot, that didn't happen, but I might have gotten Janne bitten by the Poi bug. She was really determined to learn, and with me being a bad teacher that wasn't the easiest but she did do well before long. Hope you will keep it up Janne! :)

A lot of time was also spent at La Plancha on the beach, a nice spanish restaurant/bar. They held a surfing film festival there which we all went to. I wish it was possible to do something like that in Finland. It was so nice sitting in our beanbags at the beach, sipping beer and watching movies. And the restaurant had really made an effort to make the place look nice. Lots of colored lanterns and hundreds of beanbags scattered around the beach with small alluminous tables between. Sunsets at Doublesix beach are beautiful at any time, but the nice atmosphere that evening made it even better :)

Chilling in beanbags at La Plancha


Sunset at Double Six Beach

We have met more dutch people on this trip than any other nationality (other than locals of course), and it now seems inevitable that we'll go to Holland at some point. Sooner rather than later :) And we also hope that we will have visitors to Finland sometime, especially since I've promised to make glögi for Jannemieke ;)
We already had kind of a rendez vouz with Nigel. We had two days in Bangkok before we flew into China, and he was there at the same time with a friend of his. We spent the day at Chatuchak market stocking up on cheap (surprisingly good quality) t-shirts. And went for dinner at the same restaurant in chinatown we visited in march, Tang Yai Joo. And we ate the same thing, the amazingly good suckling pig :) I think we will visit that resturant to eat that same dish anytime we are in Bangkok.

The sisters, Janne Mieke and Hendrijetta

We throughly enjoyed our stay in Bali but after six weeks we were quite anxious to get travelling again. It was still a bit sad to say goodbye to our new friends.
So, take care you guys and don't forget about us :) We thank you all for the time we spent together, we missyou and do hope to see you again sometime – somewhere!


La Plancha at Double Six Beach

Another sunset at Double Six Beach






-Sonja-


26.8.2011

Kiina – Yunnan (siirretty toisesta blogista)


Onnellisesti perillä Tiger Leaping Gorge:lla :)
Kiinankiertueemme alkoi siis Shenzhenissä, josta olisimme haluneet käydä Hongkongissa mutta viisumisähläyksien takia se jäi väliin. Me emme tieneet että Shenzheniin saa 5(vai oliko 7) päivän transitviisumin ja Hongkongin jälkeen vasta oltais leimattu kiinanviisumimme.. no, nyt ollaan viisaampia taas.

Shenzhenistä oli myös suunitelmana jatkaa Guiliniin mutta sekin jäi väliin. Joka ikinen juna kolmen päivän sisällä oli loppuumyyty ja lento maksoi saman verran kun lento Kunmingiin. Me siis lennettiin Kunmingiin suoraan. Olimme ajatelleet matkustaa junalla läpi kiinan, mutta täällä on just sopivasti kiinalaisten lomakausi ja junalippuja ei ihan tahdo irtoa. Olemme toistaiseksi vaan kerran ollut junassa, ja toinen lento jo edessä. Toivon että saamme junaliput hoidettua loppumatkalle, en haluaisi lentää enää, enkä skipata lisää suuniteltuja kohteita.
 
Hattarapyörä. Kunming


Kunmingissa vietettiin pari päivää ennenkuin suunnattiin pohjoiseen. Tulimme eilen takaisin Kunmingiin ja muutaman päivän päästä lennämme Chengduhun. Tämä on ihan kiva kaupunki, tuntuu opiskelija kaupungilta. Ensimmäisellä käynnillä vietettiin eniten aikaa ihan pyörimällä keskustassa. Kierrettiin Green Lake Parkia ja katsottiin kun paikalliset tanssivat ja soittivat kansallismusiikkia, kirjoittivat kalligrafiaa vedellä kiville
 ja kiinalaiset turistit ottivat kuvia toisistaan kaikkialla. He eivät ota kuvia nähtävyyksistä tai muista ihmisistä, vaan itsestään nähtävyyden kyltin tai opasteen kohdalla. Tärkeämpi näyttää missä olet ollut kuin millaista siellä oli... Ja aina pitää näyttää V (rauha/voitto) merkki ainakin toisella kädellä, mieluummin molemmilla. Mekin olemme joutuneet turistikuviin. Toinen tulee ja istuu meidän kanssa ja toinen ottaa kuvan. Voin vaan kuvitella miten he kotona kertovat miten ihania tyyppejä me ollaan ja miten he viettivät kansamme aikaa... Juupajuu.
Haihtuvaa kalligrafiaa. Kunming
No, takaisin Kunmingiiin: vuokrasimme päiväksi pyöriä ja ajattelimme käydä Bamboo temppelissä ja ehkä myös vähän kaupungin ulkopuolella vuorilla. Mutta me eksyimme. Ensin vähän, ja käännyimme takaisin. Kaksi kiinalaista herraa myös pyörillä vei meidät oikealle tielle, mutta me emme enää siinä vaihessa haluttu polkea yhdeksän kilometriä ylämäkeä. Ja minä kun en ole koskaan ollut maastopyörällä ennen, vaan olen tottunut käyttämään oikeita kunnon pyöriä missä on jalkajarru – minähän en olisi sitä mäkeä suostunut tulemaan alas tuolla pyörällä. Eteenkin kun käsijarrut ei ollut mitenkään parhaasta päästä (satulakin oli epämukavin millä olen istunut) Ja sitten kotimatkalla eksyttiin ihan totaalisesti. Onneksi ihmiset täällä ovat ystävällisiä ja auttavaisia (jos osaavat autaa ja osaavat englantia) ja viereemme, keskelle tietä (täällä ei vissiin paljoa välitetä muusta likeenteestä vaan pysäköidään just siihen missä on itselleen parasta), pysähtyi nuori nainen autollaan ja sanoi opastavansa meitä perille. Hän sitten ajoi edessä ja me poljimme perässä läpi Kunmingin liikennettä :) Hän ajoi ihan hostellimme asti vaikka oli lähdössä jonnekin muualle. Hän kertoi itse matkustavansa ja halusi siksi auttaa meitä. Voin kertoa että olimme hyvin kiitollisia avusta ja iloisia ollaa taas 'kotona'. Pyörät annettiin takaisin vaikka meillä oli vielä monta tuntia valoa jälellä. Ensi kerralla kun vuokraan pyörää en ota sitä vastaan ellei siinä ole jalkajarrua!
Green Lake järven pohjoispuolella on ravintola/baarikatu missä vietettiin parikin iltaa, ja mihin mennään varmaan takaisin tälläkin kertaa. Syötiin hyvin paikallisissa ravintoloissa missä englanninkieli supistui sanaan 'hello' ja juotiin belgialaista olutta terassilla, huomattavasti halvemmalla kuin belgiassa. Tällä kertaa ajattelimme kyllä käydä myös jossain nähtävyyksillä. Ehkä ottaa taksin sille Bamboo temppelille mikä jäi viimeksi pyöräilyretkellä näkemättä. :)

Tätä rotkoa käveltiin edestakaisin. Dali

Kunmingista siirryttiin Daliin. Dalia on kaksi, uusi kaupunki mihin saavut bussilla ja vanha kaupunki mikä on se mitä varten tulet sinne. Asuimme hyvässä hostellissa, olemme itseasiassa asuneet hyvin mukavast täällä kiinassa ja halvalla. Ja tässä hostellissa tutstuimme Elleniin, taas yksi hollantilainen, ketä tapaamme ehkä taas Nepalissa. Hänen kanssa käytiin kävelemässä lähivuorilla. Oli 11 kilsan kävely jonka aikana satoi melkein puolet ajasta. Pahin sade tuli kuin olimme tuolihississä matkalla alas ilman sadetakkeja tai sateenvarjoja. Palkitsimme itseämme kuumalla rommiteellä kun läpimärkinä saavuimme hostellille :)
Dali on restauroitu vanha kaupunki, oikein hieno ja tietenkin hyvin turistinen. Nämä vanhat nähtävyyskaupungit ovat kyllä kaikki hyvin turistisia ja krääsää mydään kaikkialla. Mutta heti kun menee yhdenkin kadun sivummalle paikalliset turistit ja krääsämyyjät häviää ja siellä saa rauhassa kävellä ja ihailla arkitehtuuria.

Dalilta mentiin päiväksi Shaxihin, kaupunki jossa monet kiinalaiset elokuvat kuulemma on kuvattu. Ja ymmärrän kyllä miksi. Vaikka näkeekin että taloja on restauroitu niin kaikkea on tehty samalla vanhalla tyylillä ja tunnelma on hyvin keskiaikainen. Mukulakivikatuja ja vesirännejä, ikkunoita ilman lasia pelkillä puulevyillä ja turveseiniä. Shaxi on kauniissa laaksossa ja alueella olisi ollut vaikka kuinka monta hienoa paikkaa mennä kävelylle. Mutta koska meillä on niin rajoitetusi tätä aikaa kiinassa ja haluamme nähdä niin paljon kuin mahdollista joudumme vähän leikkiä japanilaisturisteja.


Reissumme paras yöpymispaikka. Shuhe
Shaxista bussilla sitten Lijiangiin joka on iso kaupunki minkä alueella on kaksi eri vanhaa kaupunkia, Lijian Old Town ja Shuhe Old Town. Me asuimme Shuhessa, Nomad guesthousissa. Tätä paikkaa suosittelen sydämeni pohjasta! Peter, omistaja (hollantilainen tietenkin) on tosi mukava tyyppi, auttavainen ja ystävällinen. Hän asui ennen Lhasassa ja piti siellä ravintolaa. Hän oli täynnä neuvoja ja vihjeitä. Shuhe on, kuten kaikki nämä vanhat kaupungit missä ollaan käyty, idyllisesti restauroitu. Monet kauniit pikkukujat, purot ja sisäpihat. Aina välillä oli jätetty tilaa puutarhalle jonka läpi oli vuoripuro johdattu. Vettä oli myös johdattu kolmen tasoisiin kaivoihin missä ylin oli alunperin juomavesi, toinen kasvisten pesuun ja alin vaatepesuun. Nykyään juomavesi ei vissiin tule noista kaivoista mutta ruokaa ja vaatteitä niissä pestiin kyllä.

Paikallinen paloasema, ja Tuomas olueella. Lijiang

Lijiangista suunnattiin Tiger Leaping Gorgen kautta taas pohjoiseen ja Shangrilahan. Oli tarkoitus käydä myös Deqinissä tiibetin rajalla, mutta Peter (hostellin omistaja) sanoi että koska sinne kestää niin kauan bussilla ja me ollaan kuitenkin menossa Tiibettiin niin hän näkisi sen vähän turhana vaivana. Me päätettiin sitten että otamme hetkeksi rauhallisesti ja olimme Shagrilassa muutaman päivän.
Jade mountain hahmottuu taustalla. TLG
Tiger Leaping Gorgeilla me seikkailimme vähän of the beaten track:illa. :) Onnistuimme eksymään reitistä jo tunnin sisällä ja olimme eksyksissä melkein kuusi tuntia. Törmäsimme alkupätkällä pieneen ryhmään muita turisteja joille paikalliset kiinaksi kiivaasti yrittivät selittää jotain. Tajusimme että he yrittivät sanoa että tämä on väärä reitti, mutta viisi meistä päätimme että he varmaan vaan haluaa rahastaa meitä olemalla 'oppaamme' tai muuta vastaavaa. Joten me jatkoimme samaa tietä eteenpäin huolimatta. Ei kestänyt kauan ennenkuin ensimmäistä kertaa tuli mieleen että tämä ei voi olla oikea tie, mutta olimme kaikki niin jääräpäitä että jotkoimme vaan ylöspäin. Jälkeenpäin katsoimme googlemapistä missä olimme kävelleen ja me olimme paljon korkeammalla kuin reitti itse, kävelimme periaatteessa vuoren yli eikä sen ympäri niinkuin piti :)
Maisemat meidän Of the beaten track trekillä :)
Vetemme loppui muutaman tunnin päästä, mutta seurueessa oli hyvin varustautunut irlantilainen partiolainen Owen, joka oli tuonut mukanaan vedenpuhdistuspumpun. Joten heti kun löysimme talon kävimme pyytämässä vettä. Vanha pariskunta joka siellä asui katsoi meitä kummastuneena mutta saimme vettä ja jakkaroita mihin istua, ja rouva toi meille vielä omenoita. Kun olimme tankanneet jatkoimme matkaa ja olimme sopineet että nyt etsimme kyllä jotain kylää ennenkuin tulee pimeää. Löysimme loppujenlopuksi oikean, monilla punaisilla ja erivärisillä nuolilla merkatun reitin. Olimme toki epävarmoja miten pitkälle olimme päässeet mutta oletimme olevamme ainakin puolitiessä. Mutta... Me olimmekin ihan alkupätkällä, tulimme sille kohdalle mihin pitäisi kestää noin puolitoista tuntia kävellä. Olimme trekanneet melkein kahdeksan tuntia ja olimme ihan alussa! Päivänvaloa oli enää tunti jäljellä ja seuraavaan hostelliin kaksi-kolme tuntia. Onneksi polun vieressä olevassa myyntikojussa oli vielä yksi nainen töissä ja hän ehdotti että hänen miehensä ajaisi meidät minibussilla trekin päätyyn. Ryöstöhinta tietenkin mutta valinnanvaraa ei ollut kauheasti. Päätimme mennä trekin loppupäähän ja skipata tuon perinteisen turisti trekin kokonaan. Meille riitti päivän seikkailu:) Seuraavana päivänä kiivettiin rotkoa alas ihan joelle asti, tämä oli todella kaunis trekki – rankka toki. En ollut uskovani silmiäni kun näin kiinalaisen turistin kävelemässä alas korkokengissä! Matkaa suoraan alas oli muutamia satoja metrejä ja polku oli kapea kivinen ja paikoitellen pelottava jopa kunnon vaelluskengissä. Molemmina päivinä huomasi hyvinkin että kunto ei ole mitä pitäisi, eteenkin kun liikkuu 2000 – 3000 metrissä.

Tätä reittiä jotkut käveli korkokengissä - Hullut!


Rotkosta siirryimme Shangrilahan, mihin myös trekkikumppanimme Linda ja Owen, äiti ja poika tiimi Pohjoisirlannista, tuli päivää myöhemmin. Kävimme heidän kanssa syömässä ja yksi päivä vietettiin lähellä olevassa buddhalais luostarissa. Siinä asuu kuulemma 600 munkkia, mutta me näimme ehkä parikymmentä. Joko myymässä krääsää tai ajelemassa nelivetoisia Land Rovereita ja puhumassa kännykkään. Toiveeni nähdä munkkeja rukoilemassa ja/ja tai tekemässä hiekkathangkaa ei toteutunut lähellekään.
Shangrilassa olisi ollut vaikka mitä ostettavaa, ihania villaponchoja ja paljon käsitöitä. Mutta haluan mieluummin ostaa tiibettiläistä ihan tiibetistä kuitenkin. Olimme hieman yllättyneitä siitä että alueella oli kuitenkin kaksikieliset opasteet ja kyltit, kiinaa ja tiibettiä, vaikka onkin ihan tiibetin rajalla niín en odottanut sitä kiinan puolella.

Owen ja Tuomas lähettävät rukouksia jumalille Shangrilassa.

Shangrilasta seurasimme omia jälkiä takaisin Kunmingiin. Pysähtyimme Shuhessa taas Nomad hostellissa ja Peter hoiti meille junaliput Kunmingiin. Junamatka oli pitkä, 8h, ja suhtkot kovalla penkillä ilman paljoa jalka- tai päätilaa oli hieman epämukavaa. Onneksi oli kirjoja koska menimme niin vuorten keskeltä ja läpi, että paljon näkymiä ei ollut. Nomadin kirjahyllystä löytyi kun löytyikin Paasilinnan kirja josta Peter ilomielin luopui. 'En usko että kukaan on koskenut tuohon kirjaan neljään vuoteen' :) Pääsimmekin hostellin seinällä olevalle maailmankartalle laittamaan ensimmäinen neula suomeen! :)

Edessä vielä paljon nähtävää, viisumien jatko ja vähän shoppailtavaa. Huomasin trekatessa että kävelykeppi on ihan hyvä idea ja kunnon päiväreppukin on aika hankkia.

Kuvia on laitettu kuvasivostollemme, http://matkailijat.kuvat.fi/kuvat/ ,enkä viitsi tänne yrittää ladata kun nettiyhteys on niin hidas. Heti kun blogspot taas toimii jossain niin yhdistän nämä blogit sinne. (#&%@£#!!! censuurit)

-Sonja
Ihan vaan sen takia että on ihanan värikäs kuva :):)


Vuorikävelyllä Dalissa pikkutyöt poseerasi kun Sonja osti lounasnuudeleita.
Shuhe vanha kaupunki, ihanan keskiajan oloinen paikka.



Tytöt möivät marjoja jotka muistuttivat paljon lakkoja. Shangrila

Stupa. Shangrila


Jakkiliha Momoja Chilidipillä- NAM! Shangrila

9.8.2011

Kiina (siirretty toisesta blogista)



Olemme nyt saapuneet Kiinaan. Tänään ensimmäisenä päivänä suurkaupungissa, on ollut käyttöä sanakirjalle, ohikulkijoitten apua ollaan tarvittu ja tajusimme että Point It kirjamme pitää olla mukana kokoajan :) Minun vanhat kiinankielentaidot pitää nyt vetää unohduksesta esiin nopeasti.

Viimeiset viikot Balilla oli rauhallisia. Ostimme Lonley Planetin Kiina oppaan ja suunittelimme reittiämme läpii Kiinaa. Meillä on täällä aika vähän aikaa, mutta haluamme ehdottomasti olla Nepalissa kun siellä alkaa Dashain, joten tämä oli tietoinen valinta.
Balilta lennettiin Bangkokiin missä oltiin kaksi yötä. Siellä oli samaan aikaan Nigel, naapurimme Balilta ja kävimme hänen kanssa syömässä sitä samaa ihanaa possua mitä viime kerrallakin syötiin. Tang Yai Yoo ravintolasta taitaakin tulla meidän kantapaikka Bangkokissa :)

Olemme taas innostuneita jatkamaan reissuamme, Kiinasta taitaakin tulla seikkailu ihan vaan jopa kielimuurin takia.

Pysymme tässä blogissa kunnes ollaan maassa missä vanha taas toimii :)

-Sonja-

Kiina


Olemme saapuneet Kiinaan. Maahan jossa monet nettisivut ovat kiellettyjä, niinkuin esimerkiksi facebook ja myös tämä blogisivustomme. Väliaikainen blogi laitamme tähän:


-Sonja-