Bali friends

Poolparty at Studio 8 d

This part of the blog is dedicated to the amazing people we met in Bali.

We made good friends with our neighbours where we stayed, with whom we spent a lot of time and had some great parties at our pool :) The dutch girls Janne and Henrijetta both work in Bali, and Nigel we distracted from working way too often :)

We had a kind of dinner arrangement for a while. between us neighbours, everyone cooks in turn and the other once get to just eat and enjoy. It was really nice to have that beeing-at-home-with-a-family feeling this far away from home. I even miss the 'goodmornings' and 'goodnights' shouted across the courtyard everyday.

BBQ Master Nigel

We also had a couple of barbeque nights with BBQ master Nigel at the grill and lots of messing around at the pool. Henrijettas sister Jannemieke, who was visiting, had a waterproof camera with her and we spent quite a long time in the pool taking pictures while diving or making a human pyramid. It is really fun to play like a kid from time to time :)

Nigel, Henrijetta and Sonja drinking Bintang

Plus I of course enjoyed doing the mis en place, like pickeling onions and making garlicmayo (which I had to make more of even before dinner had started :), dutch like mayo apparently). And eventhough I'm enjoying the food here in China a lot, I still miss cooking. Even on that one little burner we had, with one pot and one pan. :)

Jannes neurotic little Chihuahua Jagger was a source of delight for everyone. Always scared and wary of everyone and still curious and social.

Jagger and Janne

Janne practicing with Poi

I was planning to practise with my Pois a lot, that didn't happen, but I might have gotten Janne bitten by the Poi bug. She was really determined to learn, and with me being a bad teacher that wasn't the easiest but she did do well before long. Hope you will keep it up Janne! :)

A lot of time was also spent at La Plancha on the beach, a nice spanish restaurant/bar. They held a surfing film festival there which we all went to. I wish it was possible to do something like that in Finland. It was so nice sitting in our beanbags at the beach, sipping beer and watching movies. And the restaurant had really made an effort to make the place look nice. Lots of colored lanterns and hundreds of beanbags scattered around the beach with small alluminous tables between. Sunsets at Doublesix beach are beautiful at any time, but the nice atmosphere that evening made it even better :)

Chilling in beanbags at La Plancha

Sunset at Double Six Beach

We have met more dutch people on this trip than any other nationality (other than locals of course), and it now seems inevitable that we'll go to Holland at some point. Sooner rather than later :) And we also hope that we will have visitors to Finland sometime, especially since I've promised to make glögi for Jannemieke ;)

We already had kind of a rendez vouz with Nigel. We had two days in Bangkok before we flew into China, and he was there at the same time with a friend of his. We spent the day at Chatuchak market stocking up on cheap (surprisingly good quality) t-shirts. And went for dinner at the same restaurant in chinatown we visited in march, Tang Yai Joo. And we ate the same thing, the amazingly good suckling pig :) I think we will visit that resturant to eat that same dish anytime we are in Bangkok.

The sisters, Janne Mieke and Hendrijetta

We throughly enjoyed our stay in Bali but after six weeks we were quite anxious to get travelling again. It was still a bit sad to say goodbye to our new friends.

So, take care you guys and don't forget about us :) We thank you all for the time we spent together, we missyou and do hope to see you again sometime – somewhere!

La Plancha at Double Six Beach

Another sunset at Double Six Beach

-Sonja-

Kiina – Yunnan (siirretty toisesta blogista)

Onnellisesti perillä Tiger Leaping Gorge:lla :)

Kiinankiertueemme alkoi siis Shenzhenissä, josta olisimme haluneet käydä Hongkongissa mutta viisumisähläyksien takia se jäi väliin. Me emme tieneet että Shenzheniin saa 5(vai oliko 7) päivän transitviisumin ja Hongkongin jälkeen vasta oltais leimattu kiinanviisumimme.. no, nyt ollaan viisaampia taas.

Shenzhenistä oli myös suunitelmana jatkaa Guiliniin mutta sekin jäi väliin. Joka ikinen juna kolmen päivän sisällä oli loppuumyyty ja lento maksoi saman verran kun lento Kunmingiin. Me siis lennettiin Kunmingiin suoraan. Olimme ajatelleet matkustaa junalla läpi kiinan, mutta täällä on just sopivasti kiinalaisten lomakausi ja junalippuja ei ihan tahdo irtoa. Olemme toistaiseksi vaan kerran ollut junassa, ja toinen lento jo edessä. Toivon että saamme junaliput hoidettua loppumatkalle, en haluaisi lentää enää, enkä skipata lisää suuniteltuja kohteita.
 

Hattarapyörä. Kunming

Kunmingissa vietettiin pari päivää ennenkuin suunnattiin pohjoiseen. Tulimme eilen takaisin Kunmingiin ja muutaman päivän päästä lennämme Chengduhun. Tämä on ihan kiva kaupunki, tuntuu opiskelija kaupungilta. Ensimmäisellä käynnillä vietettiin eniten aikaa ihan pyörimällä keskustassa. Kierrettiin Green Lake Parkia ja katsottiin kun paikalliset tanssivat ja soittivat kansallismusiikkia, kirjoittivat kalligrafiaa vedellä kiville
 ja kiinalaiset turistit ottivat kuvia toisistaan kaikkialla. He eivät ota kuvia nähtävyyksistä tai muista ihmisistä, vaan itsestään nähtävyyden kyltin tai opasteen kohdalla. Tärkeämpi näyttää missä olet ollut kuin millaista siellä oli... Ja aina pitää näyttää V (rauha/voitto) merkki ainakin toisella kädellä, mieluummin molemmilla. Mekin olemme joutuneet turistikuviin. Toinen tulee ja istuu meidän kanssa ja toinen ottaa kuvan. Voin vaan kuvitella miten he kotona kertovat miten ihania tyyppejä me ollaan ja miten he viettivät kansamme aikaa... Juupajuu.

Haihtuvaa kalligrafiaa. Kunming

No, takaisin Kunmingiiin: vuokrasimme päiväksi pyöriä ja ajattelimme käydä Bamboo temppelissä ja ehkä myös vähän kaupungin ulkopuolella vuorilla. Mutta me eksyimme. Ensin vähän, ja käännyimme takaisin. Kaksi kiinalaista herraa myös pyörillä vei meidät oikealle tielle, mutta me emme enää siinä vaihessa haluttu polkea yhdeksän kilometriä ylämäkeä. Ja minä kun en ole koskaan ollut maastopyörällä ennen, vaan olen tottunut käyttämään oikeita kunnon pyöriä missä on jalkajarru – minähän en olisi sitä mäkeä suostunut tulemaan alas tuolla pyörällä. Eteenkin kun käsijarrut ei ollut mitenkään parhaasta päästä (satulakin oli epämukavin millä olen istunut) Ja sitten kotimatkalla eksyttiin ihan totaalisesti. Onneksi ihmiset täällä ovat ystävällisiä ja auttavaisia (jos osaavat autaa ja osaavat englantia) ja viereemme, keskelle tietä (täällä ei vissiin paljoa välitetä muusta likeenteestä vaan pysäköidään just siihen missä on itselleen parasta), pysähtyi nuori nainen autollaan ja sanoi opastavansa meitä perille. Hän sitten ajoi edessä ja me poljimme perässä läpi Kunmingin liikennettä :) Hän ajoi ihan hostellimme asti vaikka oli lähdössä jonnekin muualle. Hän kertoi itse matkustavansa ja halusi siksi auttaa meitä. Voin kertoa että olimme hyvin kiitollisia avusta ja iloisia ollaa taas 'kotona'. Pyörät annettiin takaisin vaikka meillä oli vielä monta tuntia valoa jälellä. Ensi kerralla kun vuokraan pyörää en ota sitä vastaan ellei siinä ole jalkajarrua!

Green Lake järven pohjoispuolella on ravintola/baarikatu missä vietettiin parikin iltaa, ja mihin mennään varmaan takaisin tälläkin kertaa. Syötiin hyvin paikallisissa ravintoloissa missä englanninkieli supistui sanaan 'hello' ja juotiin belgialaista olutta terassilla, huomattavasti halvemmalla kuin belgiassa. Tällä kertaa ajattelimme kyllä käydä myös jossain nähtävyyksillä. Ehkä ottaa taksin sille Bamboo temppelille mikä jäi viimeksi pyöräilyretkellä näkemättä. :)

Tätä rotkoa käveltiin edestakaisin. Dali

Kunmingista siirryttiin Daliin. Dalia on kaksi, uusi kaupunki mihin saavut bussilla ja vanha kaupunki mikä on se mitä varten tulet sinne. Asuimme hyvässä hostellissa, olemme itseasiassa asuneet hyvin mukavast täällä kiinassa ja halvalla. Ja tässä hostellissa tutstuimme Elleniin, taas yksi hollantilainen, ketä tapaamme ehkä taas Nepalissa. Hänen kanssa käytiin kävelemässä lähivuorilla. Oli 11 kilsan kävely jonka aikana satoi melkein puolet ajasta. Pahin sade tuli kuin olimme tuolihississä matkalla alas ilman sadetakkeja tai sateenvarjoja. Palkitsimme itseämme kuumalla rommiteellä kun läpimärkinä saavuimme hostellille :)

Dali on restauroitu vanha kaupunki, oikein hieno ja tietenkin hyvin turistinen. Nämä vanhat nähtävyyskaupungit ovat kyllä kaikki hyvin turistisia ja krääsää mydään kaikkialla. Mutta heti kun menee yhdenkin kadun sivummalle paikalliset turistit ja krääsämyyjät häviää ja siellä saa rauhassa kävellä ja ihailla arkitehtuuria.

Dalilta mentiin päiväksi Shaxihin, kaupunki jossa monet kiinalaiset elokuvat kuulemma on kuvattu. Ja ymmärrän kyllä miksi. Vaikka näkeekin että taloja on restauroitu niin kaikkea on tehty samalla vanhalla tyylillä ja tunnelma on hyvin keskiaikainen. Mukulakivikatuja ja vesirännejä, ikkunoita ilman lasia pelkillä puulevyillä ja turveseiniä. Shaxi on kauniissa laaksossa ja alueella olisi ollut vaikka kuinka monta hienoa paikkaa mennä kävelylle. Mutta koska meillä on niin rajoitetusi tätä aikaa kiinassa ja haluamme nähdä niin paljon kuin mahdollista joudumme vähän leikkiä japanilaisturisteja.

Reissumme paras yöpymispaikka. Shuhe

Shaxista bussilla sitten Lijiangiin joka on iso kaupunki minkä alueella on kaksi eri vanhaa kaupunkia, Lijian Old Town ja Shuhe Old Town. Me asuimme Shuhessa, Nomad guesthousissa. Tätä paikkaa suosittelen sydämeni pohjasta! Peter, omistaja (hollantilainen tietenkin) on tosi mukava tyyppi, auttavainen ja ystävällinen. Hän asui ennen Lhasassa ja piti siellä ravintolaa. Hän oli täynnä neuvoja ja vihjeitä. Shuhe on, kuten kaikki nämä vanhat kaupungit missä ollaan käyty, idyllisesti restauroitu. Monet kauniit pikkukujat, purot ja sisäpihat. Aina välillä oli jätetty tilaa puutarhalle jonka läpi oli vuoripuro johdattu. Vettä oli myös johdattu kolmen tasoisiin kaivoihin missä ylin oli alunperin juomavesi, toinen kasvisten pesuun ja alin vaatepesuun. Nykyään juomavesi ei vissiin tule noista kaivoista mutta ruokaa ja vaatteitä niissä pestiin kyllä.

Paikallinen paloasema, ja Tuomas olueella. Lijiang

Lijiangista suunnattiin Tiger Leaping Gorgen kautta taas pohjoiseen ja Shangrilahan. Oli tarkoitus käydä myös Deqinissä tiibetin rajalla, mutta Peter (hostellin omistaja) sanoi että koska sinne kestää niin kauan bussilla ja me ollaan kuitenkin menossa Tiibettiin niin hän näkisi sen vähän turhana vaivana. Me päätettiin sitten että otamme hetkeksi rauhallisesti ja olimme Shagrilassa muutaman päivän.

Jade mountain hahmottuu taustalla. TLG

Tiger Leaping Gorgeilla me seikkailimme vähän of the beaten track:illa. :) Onnistuimme eksymään reitistä jo tunnin sisällä ja olimme eksyksissä melkein kuusi tuntia. Törmäsimme alkupätkällä pieneen ryhmään muita turisteja joille paikalliset kiinaksi kiivaasti yrittivät selittää jotain. Tajusimme että he yrittivät sanoa että tämä on väärä reitti, mutta viisi meistä päätimme että he varmaan vaan haluaa rahastaa meitä olemalla 'oppaamme' tai muuta vastaavaa. Joten me jatkoimme samaa tietä eteenpäin huolimatta. Ei kestänyt kauan ennenkuin ensimmäistä kertaa tuli mieleen että tämä ei voi olla oikea tie, mutta olimme kaikki niin jääräpäitä että jotkoimme vaan ylöspäin. Jälkeenpäin katsoimme googlemapistä missä olimme kävelleen ja me olimme paljon korkeammalla kuin reitti itse, kävelimme periaatteessa vuoren yli eikä sen ympäri niinkuin piti :)

Maisemat meidän Of the beaten track trekillä :)

Vetemme loppui muutaman tunnin päästä, mutta seurueessa oli hyvin varustautunut irlantilainen partiolainen Owen, joka oli tuonut mukanaan vedenpuhdistuspumpun. Joten heti kun löysimme talon kävimme pyytämässä vettä. Vanha pariskunta joka siellä asui katsoi meitä kummastuneena mutta saimme vettä ja jakkaroita mihin istua, ja rouva toi meille vielä omenoita. Kun olimme tankanneet jatkoimme matkaa ja olimme sopineet että nyt etsimme kyllä jotain kylää ennenkuin tulee pimeää. Löysimme loppujenlopuksi oikean, monilla punaisilla ja erivärisillä nuolilla merkatun reitin. Olimme toki epävarmoja miten pitkälle olimme päässeet mutta oletimme olevamme ainakin puolitiessä. Mutta... Me olimmekin ihan alkupätkällä, tulimme sille kohdalle mihin pitäisi kestää noin puolitoista tuntia kävellä. Olimme trekanneet melkein kahdeksan tuntia ja olimme ihan alussa! Päivänvaloa oli enää tunti jäljellä ja seuraavaan hostelliin kaksi-kolme tuntia. Onneksi polun vieressä olevassa myyntikojussa oli vielä yksi nainen töissä ja hän ehdotti että hänen miehensä ajaisi meidät minibussilla trekin päätyyn. Ryöstöhinta tietenkin mutta valinnanvaraa ei ollut kauheasti. Päätimme mennä trekin loppupäähän ja skipata tuon perinteisen turisti trekin kokonaan. Meille riitti päivän seikkailu:) Seuraavana päivänä kiivettiin rotkoa alas ihan joelle asti, tämä oli todella kaunis trekki – rankka toki. En ollut uskovani silmiäni kun näin kiinalaisen turistin kävelemässä alas korkokengissä! Matkaa suoraan alas oli muutamia satoja metrejä ja polku oli kapea kivinen ja paikoitellen pelottava jopa kunnon vaelluskengissä. Molemmina päivinä huomasi hyvinkin että kunto ei ole mitä pitäisi, eteenkin kun liikkuu 2000 – 3000 metrissä.

Tätä reittiä jotkut käveli korkokengissä - Hullut!

Rotkosta siirryimme Shangrilahan, mihin myös trekkikumppanimme Linda ja Owen, äiti ja poika tiimi Pohjoisirlannista, tuli päivää myöhemmin. Kävimme heidän kanssa syömässä ja yksi päivä vietettiin lähellä olevassa buddhalais luostarissa. Siinä asuu kuulemma 600 munkkia, mutta me näimme ehkä parikymmentä. Joko myymässä krääsää tai ajelemassa nelivetoisia Land Rovereita ja puhumassa kännykkään. Toiveeni nähdä munkkeja rukoilemassa ja/ja tai tekemässä hiekkathangkaa ei toteutunut lähellekään.

Shangrilassa olisi ollut vaikka mitä ostettavaa, ihania villaponchoja ja paljon käsitöitä. Mutta haluan mieluummin ostaa tiibettiläistä ihan tiibetistä kuitenkin. Olimme hieman yllättyneitä siitä että alueella oli kuitenkin kaksikieliset opasteet ja kyltit, kiinaa ja tiibettiä, vaikka onkin ihan tiibetin rajalla niín en odottanut sitä kiinan puolella.

Owen ja Tuomas lähettävät rukouksia jumalille Shangrilassa.

Shangrilasta seurasimme omia jälkiä takaisin Kunmingiin. Pysähtyimme Shuhessa taas Nomad hostellissa ja Peter hoiti meille junaliput Kunmingiin. Junamatka oli pitkä, 8h, ja suhtkot kovalla penkillä ilman paljoa jalka- tai päätilaa oli hieman epämukavaa. Onneksi oli kirjoja koska menimme niin vuorten keskeltä ja läpi, että paljon näkymiä ei ollut. Nomadin kirjahyllystä löytyi kun löytyikin Paasilinnan kirja josta Peter ilomielin luopui. 'En usko että kukaan on koskenut tuohon kirjaan neljään vuoteen' :) Pääsimmekin hostellin seinällä olevalle maailmankartalle laittamaan ensimmäinen neula suomeen! :)

Edessä vielä paljon nähtävää, viisumien jatko ja vähän shoppailtavaa. Huomasin trekatessa että kävelykeppi on ihan hyvä idea ja kunnon päiväreppukin on aika hankkia.

Kuvia on laitettu kuvasivostollemme, http://matkailijat.kuvat.fi/kuvat/ ,enkä viitsi tänne yrittää ladata kun nettiyhteys on niin hidas. Heti kun blogspot taas toimii jossain niin yhdistän nämä blogit sinne. (#&%@£#!!! censuurit)

-Sonja

Ihan vaan sen takia että on ihanan värikäs kuva :):)

Vuorikävelyllä Dalissa pikkutyöt poseerasi kun Sonja osti lounasnuudeleita.

Shuhe vanha kaupunki, ihanan keskiajan oloinen paikka.

Tytöt möivät marjoja jotka muistuttivat paljon lakkoja. Shangrila

Stupa. Shangrila

Jakkiliha Momoja Chilidipillä- NAM! Shangrila

Kiina (siirretty toisesta blogista)

Olemme nyt saapuneet Kiinaan. Tänään ensimmäisenä päivänä suurkaupungissa, on ollut käyttöä sanakirjalle, ohikulkijoitten apua ollaan tarvittu ja tajusimme että Point It kirjamme pitää olla mukana kokoajan :) Minun vanhat kiinankielentaidot pitää nyt vetää unohduksesta esiin nopeasti.

Viimeiset viikot Balilla oli rauhallisia. Ostimme Lonley Planetin Kiina oppaan ja suunittelimme reittiämme läpii Kiinaa. Meillä on täällä aika vähän aikaa, mutta haluamme ehdottomasti olla Nepalissa kun siellä alkaa Dashain, joten tämä oli tietoinen valinta.
Balilta lennettiin Bangkokiin missä oltiin kaksi yötä. Siellä oli samaan aikaan Nigel, naapurimme Balilta ja kävimme hänen kanssa syömässä sitä samaa ihanaa possua mitä viime kerrallakin syötiin. Tang Yai Yoo ravintolasta taitaakin tulla meidän kantapaikka Bangkokissa :)

Olemme taas innostuneita jatkamaan reissuamme, Kiinasta taitaakin tulla seikkailu ihan vaan jopa kielimuurin takia.

Pysymme tässä blogissa kunnes ollaan maassa missä vanha taas toimii :)

-Sonja-

Kiina

Olemme saapuneet Kiinaan. Maahan jossa monet nettisivut ovat kiellettyjä, niinkuin esimerkiksi facebook ja myös tämä blogisivustomme. Väliaikainen blogi laitamme tähän:

http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/hoseli/1/1312880893/tpod.html?view=preview

-Sonja-

Bali

Yhteiskuvat ovat niin harvinaisia että tämä piti päästä paraatipaikalle :) Olemme Ubudissa

 

Aaaahh salmari :)

Balilla vietimme pari ensimmäistä päivää kuta beachilla kun etsimme pitkäaikaisasumusta, ja muutimme heti kuin mahdollista. Kuta on aika levoton paikka. Löysimme paikallisen naisen kautta ihan upouuden asuntolan mistä vuokrasimme kuudeksi viikoksi asunnon. Meillä on tosi kiva kämppä omalla pienellä keittiöllä, lisäksi löytyy uima-allas, pieni kuntosali ja tosi kivoja naapureita. Olemme lyhyen ajomatkan päästä Carrefourista mistä saa melkein kaikkia ruokatarvikkeita, paitsi tietenkin kunnon ruisleipää. On oikea nautinto olla vaan paikoillaan. Meillä on hetkeksi koti. :) Olen niin nauttinut kun olen saanut tehdä taas ruokaa. Ja päivä alkaa niin paljon paremmin kun saa keittää kahvin itse ja syödä rauhassa aamupalaa eikä tarvitse mennä ravintolaan.

Vietimme juhannuksen kämpillä syöden graavilohta, kylmäsavulohta, hovimestarinkastiketta ja perunoita :) Ah, onnellisuus! Teimme vielä salmiakkikossua ja fisua, mistä hollantilaiset naapurimme tykkäsi kuin hullu puurosta. Näköjään heillä on joku hyvin samantyyppinen shotti, Dropshot, kotimaassaan. Pakko olla hyvä maa! :)

Minä ja Nigel. Viipaloin graavilohta hänen synttäreillään.

Eteläafrikkalainen naapurimme Nigel tykästyi graaviloheeni ja pyysikin syntymäpäivälahjakseen että laittaisimme ruokaa hänelle. Joten aika pian juhannuksen jälkeen oli jälleen ihanan tillintuoksuista lohta jääkaapissa. Olemmekin nyt kämpillä vuorotellen tehnyt ruokaa toisillemme naapurit ja me, tämä on tosi kivaa tapa viettää iltaa ja syödä yhdessä.

Nigelin kanssa ollaan vietetty aika paljon aikaa. Menimme hänen ja hänen ystävänsä Danin kanssa Ubudiin päiväksi. Ubud on kaunis pieni kaupunki, suunittelemme menevämme vielä takaisin kerran ja silloin vuokrata polkupyörät ja katsoa alueen pikkukyliä ja riisipeltoja. Ubudissa käytiin syömässä babi gulingia, balilaisittain kokonaan grilattua porsasta, Ibo Oka ravintolassa. Tässä ravintolassa on vieraillut myös Anthony Bourdain ja Rick Stein, siksi mekin tiesimme siitä. Oli hyvin erilaista possua kuin se Bangkokissa syöty suckling pig, mutta myös hyvää. Ei yhtä hyvää toki, Bangkokin possu vie toistaiseksi vielä voiton parhaasta annoksesta koko reissun aikana. :)

Tämä babi guling tulee tarjoiltuna annoksena, vähän rapeata ihoa, vähän lihaa ja mausteita lisukkeena tietenkin riisiä. Tilasimme myös lisäannoksen friteerattua porsaanlihaa joka oli hyvin maukasta. Päivän päätteeksi käytiin drinkillä aivan uskomattoman hienon hotellin baarissa. Dan on valokuvaaja ja on kuvanut monta luksushotelleja mm Balilla ja tiesi tästä paikasta. Näitä kauniita hotelleita löytyy paljon täällä, sekä rannalla että keskellä viidakkoa tai riisipeltoja. Kyllä tällä saarella luksuslomaa voi viettää jos haluaa.

Babi Guling. Tämä kuvaa liitty alempana mainittuun possuiltaan

Muuten emme tehneet paljon mitään ensimmäisien viikojen aikana. Vasta melkein kolmen viikon jälkeen tuli sellainen fiilis että haluaa mennä ja nähdä taas. Olemme matkustaneet jo kauan, ja käynyt aika monessa paikassa. Oli pakko pysähtyä hetkeksi ja antaa sieluillemme mahdollisuuden saada meitä kiinni.

Ollaan luonollisesti käyty surffaamassa, Tuomas tietenkin pääsi seisomaan ensimmäisten 15 minuutin sisällä. Minulta melkein katkes sormi ensimmäisellä kokeilulla :) Tuomas käykin usein ja on jo ratsastanut ihan kunnun aaltoja, ja minä olen loppujen lopuksi melkein päässyt jaloilleni jo kaksi kertaa. Se on hauskaa, mutta rankkaa touhua :) Rannat täällä onkin surffausrantoja, aaltoja päivät pitkät, uida saa altaissa. Mutta onneksi meillä on kiva piha aurikotuoleineen ja altaineen, ei tarvitse mennä merta edemmäs kalalle :)

Surffaajapoika :)

Yhtenä viikonloppuna käytiin kolmen päivän moporeissulla ympäri saarta Nigelin kanssa. Tuntui että oli aika nähdä enemmän saaresta. Odotimme toki vähän enemmän Balin rannoilta, parhaat ovat ihan selkeästi täällä etelässä. Mutta luonto on muuten kyllä hieno. Yksi päivä ajettiin vuoristoon kokeilemaan maailman kalleinta kahvia, Luwak kahvia. Paikallinen villikissa syö kahvihedelmät ja ulos tulee pelkkä papu pökäleenä joka kerätään talteen ja siitä tulee sitten tämä tunnettu kahvi. Ja se on hyvää, todella hyvää! Ja kissatkin on söpöjä :) Samassa paikassa he viljelivät kaikenlaisia mausteita ja hedelmiä, kävimmekin pienellä kiertueella missä saatiin nähdä miten kaikki kasvaa. Vanilja, neilikka, kaakao, kahvi, kaneli ja paljon muuta, myös paikallisia kasveja mille minulla ei vaan ole nimiä. Tämä vuoristoseutu oli todella kaunista, olisi ollut kivaa jäädä yöksi ja käydä trekillä, mutta meillä oli illaksi suunitelmia. 

Kahvipavut kissaprosessin jälkeen

Luwakpapujamme paahdetaan

Nigel, Tuomas ja Sonja juomassa maailman kalleinta kahvia

Olimme edellisenä iltana rannalla tavannut Ketutin, paikallisen naisen joka möi Nigelille pari saronkia. Hän jäi rupattelemaan kanssamme ja tuli puheeksi että haluaisimme oppia miten tehdä babi gulingia. Hän tarjoutui tekemään sitä kanssamme, ja päädyimmekin sitten jäämään päiväksi kauemmin possujuhliin. Hän oli aamumarkkinoilta hankkinut meille puolivuotiaan pikkuporsaan. Oli aluksi puhetta että minä olisin saanut olla mukana alusta loppuun valmistamassa tätä porsasta, mutta loppujen lopuksi emme saaneet muuta kuin katsoa vierestä. Eihän nyt maksavat turistit käsiä halua liata. Porsasta teurastettiin ja puhdistettiin, ja maustettiin kurkumalla, kookosöljyllä ja jollain balilaisella lehtiyrtillä. Sitten kepille ja tulen yli puoleksitoista tunniksi. Koska en saanutkaan auttaa ruoanlaitossa menimme rannalle hierottavaksi kunnes oli illallisen aika :) Ketut oli laittanut meille vähän kasviksia ja riisiä ja meille tarjottiin parhoita paloja heti alkuunsa. Mahtavan rapeata ihoa, josta toki piti vähän rasvaa kaapia pois – rasvaa oli tässä nuoressa porsaassa yllinkyllin. Ruokaa jäikin aika paljon Ketutin perheelle nautittavaksi seuraaviksi päiviksi.

Aamulla...

...aamupäivällä...

...illalla

Seuraava päivä oli huono päivä. Eksyimme reitistämme, ja kun kävimme balin isoimmalla temppelillä kaikesta yritettiin rahastaa erikseen. Tuli taas kerran paska fiilis kun kaikki katsoo sua kuin kävelevää raha-automaattia. Ja pas%&#ais poliisit ottivat meitä kiinni siitä ettei ollut paikallista ajokorttia. Mikä nyt muuten on ihan oikein ja oma vikamme, mutta kun sakkoja ei saa vaan poliisi haluaa kaikki rahat mikä sulla on lompakossa, ja arvaa vaan saatko siitä kuitin... No, tiesimme tietenkin että näin voi käydä ja meillä oli rahat jaettuna eri taskuihin mutta jää siitä silti paskafiilis kun ”lain suojelijat” ryöstää sut.

Kaunis Balilainen luonto, Mount Agung taustalla

Sattumalta Eveliina, joka oli kiinassa opiskelemassa kanssani monta vuotta sitten, tuli balille miehensä Juhan kanssa, hauskaa että törmäsimme taas aasiassa. Oli kiva saada ns vieraita kotiimme. :) Oli kivaa viettää kanssanne aikaa, kiitos seurasta! :)

Jotenkin en usko että törmäämme kovin moneen suomalaiseen sitten kuin reissumme toinen osa alkaa. Meillä ei olekaan kun alle kolme viikkoa enää täällä ja sitten suuntaamme kohti kiinaa. Kiina, Tiibet ja Nepal seuraavaksi, emme malta odottaa! :) Siksikin tämä ”loma” täällä balilla on ollut tarpeellinen. Olemme ehtineet kerätä uutta innostusta näkemään ja kokemaan uutta.

Olihan tää nyt ihan varmasti kuollut...

Luwak kahvi. Eikö olekin aivan ihana kookospähkinästä tehty kahvikannu. Kahvikupit ovat bambua.

 -Sonja-

Sulawesi/Bunaken

Sonja tulivuoren kaislikossa

Ihanan Singaporen oleskelun jälkeen lensimme Sulawesille määränpäänä Bunaken saari. Tämä osuus reissustamme alkoi surkeasti kun lentomme oli monta tuntia myöhässä jo Singaporesta ja tietenkin myöhästyttiin jatkolennosta Jakartasta. Singaporen lentokentällä oli kuitenkin ihan kivaa odotella, Starbucksissa oli hyvin mukavaa. Mutta Jakarta oli hieman sekavampi kokemus. Kesti varmaan kaksi tuntia ennenkuin saatiin selvälle yhtään mitään. Missä matkatavaramme on ja milloin lähtee seuraava lento? Missä voimme odottaa? Pysyimme rauhallisena ja otimme asiat hyvin c'est la vie asenteella. Istuimme Lion air:n ihanan kämäisessä toimistossa lukemassa odotellen tietoja. Parin tunnin jälkeen meitä vietiin yhteen loungeen odottamaan että joku tyyppi tuli töihin joka sitten vei meidät yhteen hotelliin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Oltiin lopen uupuneita kun saavuimme Manadoon

Kotitekoiset rummut ja basso :)

vuorokausi myöhemmin kuin oli tarkoitus, ja siellä piti vielä odottaa lauttaa Bunakenille. Ja että voi ottaa päähän tämä paikallisien tapa valehdella ihan suoraan päin naamaa. -”When does the boat leave?” - ”12.30, one hour thirty minutes wait.” Tätä vahvistettiin vielä kahdesti kapteenilta joka sitten hävisi, ja näkyi seuraavan kerran kahdelta kun lautta lähti... Ollaan tietenkin törmätty moniin kultturieroihin, hyviin ja huonoihin, mutta tähän valehteluun ei vaan totu. En vaan ymmärrä mitä pitää tehdä että saa suoran vastauksen joltain, oikeata tietoa. Koska kaikki muut ihan selvästi tiesi että lautta lähtee kahdelta. Koko lauma ihmisiä tuli veneeseen just ennen kahta. Mutta eihän sitä nyt voi turisteille kertoa että voisivat mennä jonnekin mistä saa juotavaa ja missä on vessa – odottakoon veneenkannella kuumassa auringossa.

Toisaalta, kun veneessä odotimme lähtöä hotellimme omistaja, joka oli saanut kuulla huhun että satamassa oli kaksi suomalaista, tuli kysymään olimmeko hänen vieraitaan. Hän jäi kaupunkiin asioimaan mutta järjesti niin että meitä tultiin hakemaan suoraan veneeltä hotelliin, mikä oli sangen ystävällistä. 

Sonja bungalowillamme

Bunaken on pieni saari missä ei ole paljon mitään muuta tekemistä kuin sukeltaa. Olimme jo netistä varaneet sukelluksia Living Colorsin kautta joka on suomalaisen pariskunnan omistama sukellusfirma. Omistajat ovat asunut saarella jo lähempänä kymmenen vuotta, ja olivat ihan äskeittäin rakennuttanut saunan. Ajatelkaa, pääsimme ihan aitoon suomalaiseen saunaan keskellä celebes merta. Suomalainen puukiuas ja kaikki! Aivan mahtavaa!! :) Mutta ikävä kyllä se jäikin ainoaksi mahtavaksi kokemukseksi bunakenilla. Niin monet oli meille suositellut bunakenin sukelluksia mutta pulau wehin jälkeen ne oli suorastaan pettymyksiä. Yhdellä sukelluksella nähtiin kilpikonnaa kymmenen kertaa (luulemme että oli seitsemän eri kilpparia) mikä tietenkin oli ihan siistiä, mutta siihen se jäikin. Olimme myös pettyneitä divemasteriimme. Vaikutti siltä että hänen mielestä tärkeinä oli saada maksimi aika täyteen joka sukelluksella, vietimme enemmän kuin kerran lähempänä puolta tuntia alle 10 metrissä. Miksi maksaa sukeltamisesta jos yhtä hyvin voi mennä ilmaiseksi snorklamaan ja nähdä ihan samaa! Yritimme kommunikoida halumme käydä syvällä ja pysyä siellä mutta ei. Ja vielä ainut kohde mitä me toivoimme (yhtä hylkyä) ja pyysimme viimeistään tiistaina – järjestettiin keskiviikolle jolloin meidän piti lähteä.

Pakko sanoa ihan suoraan että paikka oli ylihinnoiteltu, sekä sukellukset että asuminen. Me suosittelemme todellakin pulau wehiä vaikka ruoka olikin siellä kamalaa. Bunakenilla oli vähän parempi, mutta kalaa ja riisiä pystyy syömään vaan niin monta päivää peräkkäin... Varsinkaan jos sinulle ei anneta vaihtoehtoa.

Ja Sonja taas, tällä kertaa tulivuorella. Huomaa että Tuomas on kameramies :)

Viimeisenä päivänä liityimme Eevan, bungalowi naapurimme, seuraan ja käytiin tulivuorella ja paikallisella ruokamarkkinalla. Tämä oli kiva reissu. Saatiin autokyyti melkein vuoren huipulle, kävelimme vaan ihan viimeisen pätkän ja sitten kraatterin ympäri. Toi ympärikävely oli enemmän seikkailua kuin osattiin odottaa. Polku oli kapea ja paikoitellen melkein näkymätön, ihan viidakkoruohon/kaislikon peitossa. Ja ruoho oli terävää, kädet ja olkapäät näyttivät siltä että oli leikkinyt viiden kissanpennun kanssa lattialla. Mutta näkymät oli hienot. 

Markkinan mielyttävämpää tarjontaa

RW - eli koira

Markkinalla nähtiin lihaosastolla koiria ja lepakkoja, ja onkin selvinyt viimeaikoina että koirat todellakin on vaan joku joka napataan kadulta. Sairaita koiria kuulemma ei syödä...mutta en aio silti ainakaan tarkoituksella kokeilla. Autokuskimme osti meille paikallisia pikkupurtavia ja cassava sipsejä mitkä oli tosi hyviä. Mutta nälkä jäi ja kävimme retken jälkeen illallisella ihanassa ravintolassa missä ei tarvinnut syödä kalaa eikä riisiä – Pizza Hut! :) 

Siivettömiä lepakoita

Olimme loppujen lopuksi ihan iloisia lähtiessä bunakenilta. Olisin mielellään nähnyt enemmän sulawesista, ja myös mielellään lähtenyt kiertämään maustesaaria. Mutta bunaken tuli yllättävän kalliiksi, meillä oli hieman kommunikointi ongelmia bungalowin hinnasta ja sukellukset oli törkykalliit, ja budjetti tuli vastaan. Joten suuntasimme balille mihin päätettiin jäädä pidemmäksi aikaa säästääksemme rahaa.

Markkinaan kun tultiin kuului kauhea mekkala ja selvisi että se oli lähtöisin tästä, missä paikallista soopaa näytettiin pienestä telkkarista mihin nämä isot kaiuttimet oli kytketty :)

-Sonja-

Kuala Lumpur vol. 3 – Singapore

Singaporen oma lemmikki - Merlion

Taas kerran vietettiin KL:ssa päivän shoppaillessa :) Ja taas kerran minä en meinanut millään löytää mitään ja Tuomas osti vaikka mitä. Minä olen yksinkertaisesti surkea shoppaaja!:) Mutta Singapore kun oli seuraava kohde niin piti hankkia jotain siistiä päällepantavaa, reppureissaaja vaatteissa emme olisi siellä haluneet liikkua. Asuimme taas Kenin luona, hänen kämpästä on jo tullut meidän tukikohta. Melkein toivoo että olisi pakko taas käydä KL:ssa että saisimme taas nauttia hänen vieranvaraisuudestaan.

Malesiasta otimme yöjunan Singaporeen, muuten taas ihan kiva junamatka mutta ilmastointi oli rikki vaunussamme ja hieman siis hikoilutti läpi yön. Tulimme vielä niin aikaisin perille hotelille että huonemme ei ollut vielä vapaa, eli ei kuin Starbucksiin aamukahville ennenkuin pääsi suihkuun. Starbucks on taivas maan päällä muuten, ettäs tiedätte! :) (hyvästä kahvista kun on puute täällä missä kahvi kasvaa)

Olimme suunitelleet että hankimme Singaporesta Kiinan viisumit ja heti ensimmäisenä menimme viisumitoimistoon viemään paperit. Mutta ei. Jos lentoa pois Kiinasta ei ole, ei saa viisumia. Ja me haluamme mennä Tiibetin läpi Nepaliin maitse (sitä emme toki heille kertonut, väitimme että transmongolian juna veisi meidät kotiin). Ja vaikka nyt lentoa olisikin ollut niin kuukautta pidempää viisumia ei myönnetä Singaporesta. Se suunitelma kaatui siihen :( Toivomme että saamme jostain, ehkä jonkun matkatoimiston kautta, hoidettua haluamamme kahden kuukauden viisumin. Muuten käymme ehkä Laoksessasiinä välissä ja olemme sitten vaan kuukauden Kiinassa. Katsotaan:)

Kävimme herkullisella sushilounaalla ja ajattelimme tutustua vähän lähikortteleihin kuin alkoi sataa kaatamalla ja menimme irkkubaariin sadesuojaan. Oi Sinä Kylmä Huurteinen Mallasjuoma! Ja mikä parempi: Magners! Että olen kaipanut siideriä, Kuivaa Ihanaa Omenasiideriä Jäillä! :)

Koko oleskelumme Singaporessa olikin täynnä superlatiiveja kuin saimme todella hyvää ruokaa ja viiniä ja jopa samppanjaa(!), ja mitä ihanampia tuliaisia suomesta.

Menimme lentokentälle vastaan Mattia ja Pirkkoa (Tuomaksen vanhemmat) ja heidän kanssa tutustuttiin illalla sitten ensimmäistä kertaa hawker stall:iin. Niissä tuli syötyä usein, aina oli hyvää ruokaa, itseasiassa söimme vain hyvää ruokaa Singaporessa :) Helpotuksena nääntyneelle matkailijalle joka pelkäsi että toivoi liikaa Singaporesta!

Oli todella kivaa nähdä taas tuttuja kasvoja ja saada matkaseuraa. Ja ihanat tuliaiset olivat tuoneet pitkän toivomuslistamme lisäksi, vaikka mitä herkkuja meille nautittavaksi :) Tuli melkein kyyneleet silmiin kun otti ensimmäisen suupalan ruisvoileipää; ruis 100, oivariinia, korpelan savukinkku ja salaneuvos goudaa – Aaaaaahhh!!! :) Ja meetvusrtia. Ja salmiakka, UFOja (kiitos Kati!) ja Fazerin suklaata. Onnellisuus! :)

Tursistiperhe bissellä Orchard roadilla :)

Päivät menivät nopeasti ja ehdimme tehdä vaikka mitä. Tuomaksen kanssa olemme jo reissun aikana oppineet rentoutumaan ja päivärytmimme on aika löysä. Nyt olimme parina päivänä menossa aamusta iltamyöhään, oli ihan kivaa vaihtelua. Olimme totisesti turisteja, kävimme pakollisella Singapore Slingillä Raffles Hotellin Long Bar:issa, nautimme näkymästä Singapore Flyerista (maailman isoin maalimanpyörä), olimme jokiristeilyllä ja joimme gintonicit Clark Quayllä. Ja paljon muuta.

Yhtenä iltana käytiin yösafarilla eläintarhassa, tätä oli monet meille suositellut ja jotkut katsoivat parhaaksi kokemukseksi Singaporesta. Ensin kiersimme kävellen aluetta, ja onni kävi sillä lähdimme vissiin toiseen suuntaan kuin suurin osa ihmisistä ja saimme kulkea suhtkot rauhassa.

Kävijöitä oli satoja, ehkä jopa tuhansia mitä huomasimme myöhemmin kun haluttiin mennä vielä ajelulle katsomaan niitä isoja eläimiä jotka kävellen ei päässyt katsomaan, elefantit, sarvikuonot, leijonat yms. Jonot olivat ihan hulluja, odotimme n. 45 minuuttia vaikka autoja tuli muutaman minuutin välein ja niihin mahtui n. 80 henkeä kerralla. Safari oli ihan kiva, paljon eläimiä, viidakkoa ja hyvät polut sekä selkeät opasteet. Mutta henkilökohtaisesti en silti nauttinut kokemuksesta, vangitut eläimet ei ole minun juttu. Eniten häiritsi isojen eläinten olemattomat alueet, ei ne eläimet siellä huumamattomina pysyisi... No, tiedän että kaikki eivät ole yhtä negatiivisia kuin minä ja toivon jonain päivänä pääseväni oikealle safarille Afrikkaan ja voivani siellä nauttia villien eläinten katselusta.

Arkitehtein kekseiliäisyyttä pitää ihailla

Singapore on selkeä, siisti, puhdas ja tehokas kaupunki. Arkitehtuuri on hyvin vaihtelevaa, uudet pilvenpiirtäjät mitä mielikuvituksellisimpia ja vanhat talot hyvässä kunnossa. Asuimme Chinatownissa, kaikki itseasiassa. Tuomaksen vanhemmat toisella puolella lähellä temppeleitä ja me toisella laidalla. Kävelimme yhtenä päivänä läpi Chinatownin ja toisena läpi Pikku Intian. Chinatown on lähempänä keskustaa ja hyvin siivottu ja vähän steriili ollakseen Chinatown, Little Indiassa oli aidompi tunnelma, sekamelskaa, roskia ja ruokatori missä oli taas vaikka mitä myynissä. Kun näin riuttahaita pinoittain (kiinalaisella myyjällä tietenkin) käännyin ympäri koska en halunut nähdä mitä muuta tiskillä löytyi. Ei täällä välitetä onko suojatttu eläin vai ei kunhan joku sitä ostaa. 

Ganesha. Hindu temppeli keskella chinatownia

Yhtenä iltapäivänä puettiin hienoimmat päälle ja kävimme drinkillä Singaporen tunnetuimmassa hotellissa, Raffles Hotel, juomassa pakolliset Singapore Slingit. Drinkkiä on kehitetty kyseisessä baarissa. Ylimakean drinkin ohessa sai popsia maapähkinöitä ja asiaan kuului heittää kuoret lattialle. Long Bar on kieltämättä hieno, hyvin osasi kuvitella siirtomaalaisten aikoinaan istuvan just siellä heittämässä pähkinänkuoria lattialle. Sieltä jatkoimme matkaa maailmanpyörälle jossa onnistuimme välttymään jonoista kiirehtimälllä läpi näyttelyä joka piti kävellä läpi päästäkseen itse vekottimen luo. Oli hienot näkymät kaupungin ja sataman yli, F1 rata oli suoraan alapuolella ja hyvin ylellisen näköinen golffikenttä rannalla. Kun jätimme Singapore Flyerin taaksemme törmäsimme todelliseen yllätykseen, Roberts Coffee kahvilaan! Ihan just se meidän suomalainen Roberts Coffee! :) En olisi uskonut. Seuraavaksi toiseen hotelliin taas drinkille (yleelliset kliseet mistä oli ihanaa nauttia), tällä kertaa korkealle nauttimaan taas näkymästä ja juomaksi samppanjaa! Voin sanoa että jos joskus on varaa niin haluan asua kyseisessä hotellissa, Swisshotel The Stanfordissa, Niiin hieno! Ja loppuhuipennoksi illalle käytiin Imax 3D leffassa katsomassa Kung Fu Panda II.

Mutta paras ilta oli kuitenkin ylivoimaisesti se jolloin käytiin PS Cafe ravintolassa illallisella, sattui vielä olemaan sama päivä jolloin meille tuli viisi kuukautta tasan täyteen reissussa. Joimme hyvää viiniä ja söimme reissumme ensimmäiset kunnon oikeat pihvit. Juustot vielä jälkiruoaksi portviinin kera ja nämä matkailijat olivat onnellisia ja täydellisen tyytyväisiä :) Kiitos Matti ja Pirkko ihanasta illallisesta! Ja kaikesta muusta ja seurastanne, teitte Singaporen oleskelustamme oikean nautinnon.

Näkymä Singapore Flyerista

-Sonja-