Sulawesi/Bunaken

Sonja tulivuoren kaislikossa

Ihanan Singaporen oleskelun jälkeen lensimme Sulawesille määränpäänä Bunaken saari. Tämä osuus reissustamme alkoi surkeasti kun lentomme oli monta tuntia myöhässä jo Singaporesta ja tietenkin myöhästyttiin jatkolennosta Jakartasta. Singaporen lentokentällä oli kuitenkin ihan kivaa odotella, Starbucksissa oli hyvin mukavaa. Mutta Jakarta oli hieman sekavampi kokemus. Kesti varmaan kaksi tuntia ennenkuin saatiin selvälle yhtään mitään. Missä matkatavaramme on ja milloin lähtee seuraava lento? Missä voimme odottaa? Pysyimme rauhallisena ja otimme asiat hyvin c'est la vie asenteella. Istuimme Lion air:n ihanan kämäisessä toimistossa lukemassa odotellen tietoja. Parin tunnin jälkeen meitä vietiin yhteen loungeen odottamaan että joku tyyppi tuli töihin joka sitten vei meidät yhteen hotelliin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Oltiin lopen uupuneita kun saavuimme Manadoon

Kotitekoiset rummut ja basso :)

vuorokausi myöhemmin kuin oli tarkoitus, ja siellä piti vielä odottaa lauttaa Bunakenille. Ja että voi ottaa päähän tämä paikallisien tapa valehdella ihan suoraan päin naamaa. -”When does the boat leave?” - ”12.30, one hour thirty minutes wait.” Tätä vahvistettiin vielä kahdesti kapteenilta joka sitten hävisi, ja näkyi seuraavan kerran kahdelta kun lautta lähti... Ollaan tietenkin törmätty moniin kultturieroihin, hyviin ja huonoihin, mutta tähän valehteluun ei vaan totu. En vaan ymmärrä mitä pitää tehdä että saa suoran vastauksen joltain, oikeata tietoa. Koska kaikki muut ihan selvästi tiesi että lautta lähtee kahdelta. Koko lauma ihmisiä tuli veneeseen just ennen kahta. Mutta eihän sitä nyt voi turisteille kertoa että voisivat mennä jonnekin mistä saa juotavaa ja missä on vessa – odottakoon veneenkannella kuumassa auringossa.

Toisaalta, kun veneessä odotimme lähtöä hotellimme omistaja, joka oli saanut kuulla huhun että satamassa oli kaksi suomalaista, tuli kysymään olimmeko hänen vieraitaan. Hän jäi kaupunkiin asioimaan mutta järjesti niin että meitä tultiin hakemaan suoraan veneeltä hotelliin, mikä oli sangen ystävällistä. 

Sonja bungalowillamme

Bunaken on pieni saari missä ei ole paljon mitään muuta tekemistä kuin sukeltaa. Olimme jo netistä varaneet sukelluksia Living Colorsin kautta joka on suomalaisen pariskunnan omistama sukellusfirma. Omistajat ovat asunut saarella jo lähempänä kymmenen vuotta, ja olivat ihan äskeittäin rakennuttanut saunan. Ajatelkaa, pääsimme ihan aitoon suomalaiseen saunaan keskellä celebes merta. Suomalainen puukiuas ja kaikki! Aivan mahtavaa!! :) Mutta ikävä kyllä se jäikin ainoaksi mahtavaksi kokemukseksi bunakenilla. Niin monet oli meille suositellut bunakenin sukelluksia mutta pulau wehin jälkeen ne oli suorastaan pettymyksiä. Yhdellä sukelluksella nähtiin kilpikonnaa kymmenen kertaa (luulemme että oli seitsemän eri kilpparia) mikä tietenkin oli ihan siistiä, mutta siihen se jäikin. Olimme myös pettyneitä divemasteriimme. Vaikutti siltä että hänen mielestä tärkeinä oli saada maksimi aika täyteen joka sukelluksella, vietimme enemmän kuin kerran lähempänä puolta tuntia alle 10 metrissä. Miksi maksaa sukeltamisesta jos yhtä hyvin voi mennä ilmaiseksi snorklamaan ja nähdä ihan samaa! Yritimme kommunikoida halumme käydä syvällä ja pysyä siellä mutta ei. Ja vielä ainut kohde mitä me toivoimme (yhtä hylkyä) ja pyysimme viimeistään tiistaina – järjestettiin keskiviikolle jolloin meidän piti lähteä.

Pakko sanoa ihan suoraan että paikka oli ylihinnoiteltu, sekä sukellukset että asuminen. Me suosittelemme todellakin pulau wehiä vaikka ruoka olikin siellä kamalaa. Bunakenilla oli vähän parempi, mutta kalaa ja riisiä pystyy syömään vaan niin monta päivää peräkkäin... Varsinkaan jos sinulle ei anneta vaihtoehtoa.

Ja Sonja taas, tällä kertaa tulivuorella. Huomaa että Tuomas on kameramies :)

Viimeisenä päivänä liityimme Eevan, bungalowi naapurimme, seuraan ja käytiin tulivuorella ja paikallisella ruokamarkkinalla. Tämä oli kiva reissu. Saatiin autokyyti melkein vuoren huipulle, kävelimme vaan ihan viimeisen pätkän ja sitten kraatterin ympäri. Toi ympärikävely oli enemmän seikkailua kuin osattiin odottaa. Polku oli kapea ja paikoitellen melkein näkymätön, ihan viidakkoruohon/kaislikon peitossa. Ja ruoho oli terävää, kädet ja olkapäät näyttivät siltä että oli leikkinyt viiden kissanpennun kanssa lattialla. Mutta näkymät oli hienot. 

Markkinan mielyttävämpää tarjontaa

RW - eli koira

Markkinalla nähtiin lihaosastolla koiria ja lepakkoja, ja onkin selvinyt viimeaikoina että koirat todellakin on vaan joku joka napataan kadulta. Sairaita koiria kuulemma ei syödä...mutta en aio silti ainakaan tarkoituksella kokeilla. Autokuskimme osti meille paikallisia pikkupurtavia ja cassava sipsejä mitkä oli tosi hyviä. Mutta nälkä jäi ja kävimme retken jälkeen illallisella ihanassa ravintolassa missä ei tarvinnut syödä kalaa eikä riisiä – Pizza Hut! :) 

Siivettömiä lepakoita

Olimme loppujen lopuksi ihan iloisia lähtiessä bunakenilta. Olisin mielellään nähnyt enemmän sulawesista, ja myös mielellään lähtenyt kiertämään maustesaaria. Mutta bunaken tuli yllättävän kalliiksi, meillä oli hieman kommunikointi ongelmia bungalowin hinnasta ja sukellukset oli törkykalliit, ja budjetti tuli vastaan. Joten suuntasimme balille mihin päätettiin jäädä pidemmäksi aikaa säästääksemme rahaa.

Markkinaan kun tultiin kuului kauhea mekkala ja selvisi että se oli lähtöisin tästä, missä paikallista soopaa näytettiin pienestä telkkarista mihin nämä isot kaiuttimet oli kytketty :)

-Sonja-