Bali

Yhteiskuvat ovat niin harvinaisia että tämä piti päästä paraatipaikalle :) Olemme Ubudissa

 

Aaaahh salmari :)

Balilla vietimme pari ensimmäistä päivää kuta beachilla kun etsimme pitkäaikaisasumusta, ja muutimme heti kuin mahdollista. Kuta on aika levoton paikka. Löysimme paikallisen naisen kautta ihan upouuden asuntolan mistä vuokrasimme kuudeksi viikoksi asunnon. Meillä on tosi kiva kämppä omalla pienellä keittiöllä, lisäksi löytyy uima-allas, pieni kuntosali ja tosi kivoja naapureita. Olemme lyhyen ajomatkan päästä Carrefourista mistä saa melkein kaikkia ruokatarvikkeita, paitsi tietenkin kunnon ruisleipää. On oikea nautinto olla vaan paikoillaan. Meillä on hetkeksi koti. :) Olen niin nauttinut kun olen saanut tehdä taas ruokaa. Ja päivä alkaa niin paljon paremmin kun saa keittää kahvin itse ja syödä rauhassa aamupalaa eikä tarvitse mennä ravintolaan.

Vietimme juhannuksen kämpillä syöden graavilohta, kylmäsavulohta, hovimestarinkastiketta ja perunoita :) Ah, onnellisuus! Teimme vielä salmiakkikossua ja fisua, mistä hollantilaiset naapurimme tykkäsi kuin hullu puurosta. Näköjään heillä on joku hyvin samantyyppinen shotti, Dropshot, kotimaassaan. Pakko olla hyvä maa! :)

Minä ja Nigel. Viipaloin graavilohta hänen synttäreillään.

Eteläafrikkalainen naapurimme Nigel tykästyi graaviloheeni ja pyysikin syntymäpäivälahjakseen että laittaisimme ruokaa hänelle. Joten aika pian juhannuksen jälkeen oli jälleen ihanan tillintuoksuista lohta jääkaapissa. Olemmekin nyt kämpillä vuorotellen tehnyt ruokaa toisillemme naapurit ja me, tämä on tosi kivaa tapa viettää iltaa ja syödä yhdessä.

Nigelin kanssa ollaan vietetty aika paljon aikaa. Menimme hänen ja hänen ystävänsä Danin kanssa Ubudiin päiväksi. Ubud on kaunis pieni kaupunki, suunittelemme menevämme vielä takaisin kerran ja silloin vuokrata polkupyörät ja katsoa alueen pikkukyliä ja riisipeltoja. Ubudissa käytiin syömässä babi gulingia, balilaisittain kokonaan grilattua porsasta, Ibo Oka ravintolassa. Tässä ravintolassa on vieraillut myös Anthony Bourdain ja Rick Stein, siksi mekin tiesimme siitä. Oli hyvin erilaista possua kuin se Bangkokissa syöty suckling pig, mutta myös hyvää. Ei yhtä hyvää toki, Bangkokin possu vie toistaiseksi vielä voiton parhaasta annoksesta koko reissun aikana. :)

Tämä babi guling tulee tarjoiltuna annoksena, vähän rapeata ihoa, vähän lihaa ja mausteita lisukkeena tietenkin riisiä. Tilasimme myös lisäannoksen friteerattua porsaanlihaa joka oli hyvin maukasta. Päivän päätteeksi käytiin drinkillä aivan uskomattoman hienon hotellin baarissa. Dan on valokuvaaja ja on kuvanut monta luksushotelleja mm Balilla ja tiesi tästä paikasta. Näitä kauniita hotelleita löytyy paljon täällä, sekä rannalla että keskellä viidakkoa tai riisipeltoja. Kyllä tällä saarella luksuslomaa voi viettää jos haluaa.

Babi Guling. Tämä kuvaa liitty alempana mainittuun possuiltaan

Muuten emme tehneet paljon mitään ensimmäisien viikojen aikana. Vasta melkein kolmen viikon jälkeen tuli sellainen fiilis että haluaa mennä ja nähdä taas. Olemme matkustaneet jo kauan, ja käynyt aika monessa paikassa. Oli pakko pysähtyä hetkeksi ja antaa sieluillemme mahdollisuuden saada meitä kiinni.

Ollaan luonollisesti käyty surffaamassa, Tuomas tietenkin pääsi seisomaan ensimmäisten 15 minuutin sisällä. Minulta melkein katkes sormi ensimmäisellä kokeilulla :) Tuomas käykin usein ja on jo ratsastanut ihan kunnun aaltoja, ja minä olen loppujen lopuksi melkein päässyt jaloilleni jo kaksi kertaa. Se on hauskaa, mutta rankkaa touhua :) Rannat täällä onkin surffausrantoja, aaltoja päivät pitkät, uida saa altaissa. Mutta onneksi meillä on kiva piha aurikotuoleineen ja altaineen, ei tarvitse mennä merta edemmäs kalalle :)

Surffaajapoika :)

Yhtenä viikonloppuna käytiin kolmen päivän moporeissulla ympäri saarta Nigelin kanssa. Tuntui että oli aika nähdä enemmän saaresta. Odotimme toki vähän enemmän Balin rannoilta, parhaat ovat ihan selkeästi täällä etelässä. Mutta luonto on muuten kyllä hieno. Yksi päivä ajettiin vuoristoon kokeilemaan maailman kalleinta kahvia, Luwak kahvia. Paikallinen villikissa syö kahvihedelmät ja ulos tulee pelkkä papu pökäleenä joka kerätään talteen ja siitä tulee sitten tämä tunnettu kahvi. Ja se on hyvää, todella hyvää! Ja kissatkin on söpöjä :) Samassa paikassa he viljelivät kaikenlaisia mausteita ja hedelmiä, kävimmekin pienellä kiertueella missä saatiin nähdä miten kaikki kasvaa. Vanilja, neilikka, kaakao, kahvi, kaneli ja paljon muuta, myös paikallisia kasveja mille minulla ei vaan ole nimiä. Tämä vuoristoseutu oli todella kaunista, olisi ollut kivaa jäädä yöksi ja käydä trekillä, mutta meillä oli illaksi suunitelmia. 

Kahvipavut kissaprosessin jälkeen

Luwakpapujamme paahdetaan

Nigel, Tuomas ja Sonja juomassa maailman kalleinta kahvia

Olimme edellisenä iltana rannalla tavannut Ketutin, paikallisen naisen joka möi Nigelille pari saronkia. Hän jäi rupattelemaan kanssamme ja tuli puheeksi että haluaisimme oppia miten tehdä babi gulingia. Hän tarjoutui tekemään sitä kanssamme, ja päädyimmekin sitten jäämään päiväksi kauemmin possujuhliin. Hän oli aamumarkkinoilta hankkinut meille puolivuotiaan pikkuporsaan. Oli aluksi puhetta että minä olisin saanut olla mukana alusta loppuun valmistamassa tätä porsasta, mutta loppujen lopuksi emme saaneet muuta kuin katsoa vierestä. Eihän nyt maksavat turistit käsiä halua liata. Porsasta teurastettiin ja puhdistettiin, ja maustettiin kurkumalla, kookosöljyllä ja jollain balilaisella lehtiyrtillä. Sitten kepille ja tulen yli puoleksitoista tunniksi. Koska en saanutkaan auttaa ruoanlaitossa menimme rannalle hierottavaksi kunnes oli illallisen aika :) Ketut oli laittanut meille vähän kasviksia ja riisiä ja meille tarjottiin parhoita paloja heti alkuunsa. Mahtavan rapeata ihoa, josta toki piti vähän rasvaa kaapia pois – rasvaa oli tässä nuoressa porsaassa yllinkyllin. Ruokaa jäikin aika paljon Ketutin perheelle nautittavaksi seuraaviksi päiviksi.

Aamulla...

...aamupäivällä...

...illalla

Seuraava päivä oli huono päivä. Eksyimme reitistämme, ja kun kävimme balin isoimmalla temppelillä kaikesta yritettiin rahastaa erikseen. Tuli taas kerran paska fiilis kun kaikki katsoo sua kuin kävelevää raha-automaattia. Ja pas%&#ais poliisit ottivat meitä kiinni siitä ettei ollut paikallista ajokorttia. Mikä nyt muuten on ihan oikein ja oma vikamme, mutta kun sakkoja ei saa vaan poliisi haluaa kaikki rahat mikä sulla on lompakossa, ja arvaa vaan saatko siitä kuitin... No, tiesimme tietenkin että näin voi käydä ja meillä oli rahat jaettuna eri taskuihin mutta jää siitä silti paskafiilis kun ”lain suojelijat” ryöstää sut.

Kaunis Balilainen luonto, Mount Agung taustalla

Sattumalta Eveliina, joka oli kiinassa opiskelemassa kanssani monta vuotta sitten, tuli balille miehensä Juhan kanssa, hauskaa että törmäsimme taas aasiassa. Oli kiva saada ns vieraita kotiimme. :) Oli kivaa viettää kanssanne aikaa, kiitos seurasta! :)

Jotenkin en usko että törmäämme kovin moneen suomalaiseen sitten kuin reissumme toinen osa alkaa. Meillä ei olekaan kun alle kolme viikkoa enää täällä ja sitten suuntaamme kohti kiinaa. Kiina, Tiibet ja Nepal seuraavaksi, emme malta odottaa! :) Siksikin tämä ”loma” täällä balilla on ollut tarpeellinen. Olemme ehtineet kerätä uutta innostusta näkemään ja kokemaan uutta.

Olihan tää nyt ihan varmasti kuollut...

Luwak kahvi. Eikö olekin aivan ihana kookospähkinästä tehty kahvikannu. Kahvikupit ovat bambua.

 -Sonja-

Sulawesi/Bunaken

Sonja tulivuoren kaislikossa

Ihanan Singaporen oleskelun jälkeen lensimme Sulawesille määränpäänä Bunaken saari. Tämä osuus reissustamme alkoi surkeasti kun lentomme oli monta tuntia myöhässä jo Singaporesta ja tietenkin myöhästyttiin jatkolennosta Jakartasta. Singaporen lentokentällä oli kuitenkin ihan kivaa odotella, Starbucksissa oli hyvin mukavaa. Mutta Jakarta oli hieman sekavampi kokemus. Kesti varmaan kaksi tuntia ennenkuin saatiin selvälle yhtään mitään. Missä matkatavaramme on ja milloin lähtee seuraava lento? Missä voimme odottaa? Pysyimme rauhallisena ja otimme asiat hyvin c'est la vie asenteella. Istuimme Lion air:n ihanan kämäisessä toimistossa lukemassa odotellen tietoja. Parin tunnin jälkeen meitä vietiin yhteen loungeen odottamaan että joku tyyppi tuli töihin joka sitten vei meidät yhteen hotelliin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Oltiin lopen uupuneita kun saavuimme Manadoon

Kotitekoiset rummut ja basso :)

vuorokausi myöhemmin kuin oli tarkoitus, ja siellä piti vielä odottaa lauttaa Bunakenille. Ja että voi ottaa päähän tämä paikallisien tapa valehdella ihan suoraan päin naamaa. -”When does the boat leave?” - ”12.30, one hour thirty minutes wait.” Tätä vahvistettiin vielä kahdesti kapteenilta joka sitten hävisi, ja näkyi seuraavan kerran kahdelta kun lautta lähti... Ollaan tietenkin törmätty moniin kultturieroihin, hyviin ja huonoihin, mutta tähän valehteluun ei vaan totu. En vaan ymmärrä mitä pitää tehdä että saa suoran vastauksen joltain, oikeata tietoa. Koska kaikki muut ihan selvästi tiesi että lautta lähtee kahdelta. Koko lauma ihmisiä tuli veneeseen just ennen kahta. Mutta eihän sitä nyt voi turisteille kertoa että voisivat mennä jonnekin mistä saa juotavaa ja missä on vessa – odottakoon veneenkannella kuumassa auringossa.

Toisaalta, kun veneessä odotimme lähtöä hotellimme omistaja, joka oli saanut kuulla huhun että satamassa oli kaksi suomalaista, tuli kysymään olimmeko hänen vieraitaan. Hän jäi kaupunkiin asioimaan mutta järjesti niin että meitä tultiin hakemaan suoraan veneeltä hotelliin, mikä oli sangen ystävällistä. 

Sonja bungalowillamme

Bunaken on pieni saari missä ei ole paljon mitään muuta tekemistä kuin sukeltaa. Olimme jo netistä varaneet sukelluksia Living Colorsin kautta joka on suomalaisen pariskunnan omistama sukellusfirma. Omistajat ovat asunut saarella jo lähempänä kymmenen vuotta, ja olivat ihan äskeittäin rakennuttanut saunan. Ajatelkaa, pääsimme ihan aitoon suomalaiseen saunaan keskellä celebes merta. Suomalainen puukiuas ja kaikki! Aivan mahtavaa!! :) Mutta ikävä kyllä se jäikin ainoaksi mahtavaksi kokemukseksi bunakenilla. Niin monet oli meille suositellut bunakenin sukelluksia mutta pulau wehin jälkeen ne oli suorastaan pettymyksiä. Yhdellä sukelluksella nähtiin kilpikonnaa kymmenen kertaa (luulemme että oli seitsemän eri kilpparia) mikä tietenkin oli ihan siistiä, mutta siihen se jäikin. Olimme myös pettyneitä divemasteriimme. Vaikutti siltä että hänen mielestä tärkeinä oli saada maksimi aika täyteen joka sukelluksella, vietimme enemmän kuin kerran lähempänä puolta tuntia alle 10 metrissä. Miksi maksaa sukeltamisesta jos yhtä hyvin voi mennä ilmaiseksi snorklamaan ja nähdä ihan samaa! Yritimme kommunikoida halumme käydä syvällä ja pysyä siellä mutta ei. Ja vielä ainut kohde mitä me toivoimme (yhtä hylkyä) ja pyysimme viimeistään tiistaina – järjestettiin keskiviikolle jolloin meidän piti lähteä.

Pakko sanoa ihan suoraan että paikka oli ylihinnoiteltu, sekä sukellukset että asuminen. Me suosittelemme todellakin pulau wehiä vaikka ruoka olikin siellä kamalaa. Bunakenilla oli vähän parempi, mutta kalaa ja riisiä pystyy syömään vaan niin monta päivää peräkkäin... Varsinkaan jos sinulle ei anneta vaihtoehtoa.

Ja Sonja taas, tällä kertaa tulivuorella. Huomaa että Tuomas on kameramies :)

Viimeisenä päivänä liityimme Eevan, bungalowi naapurimme, seuraan ja käytiin tulivuorella ja paikallisella ruokamarkkinalla. Tämä oli kiva reissu. Saatiin autokyyti melkein vuoren huipulle, kävelimme vaan ihan viimeisen pätkän ja sitten kraatterin ympäri. Toi ympärikävely oli enemmän seikkailua kuin osattiin odottaa. Polku oli kapea ja paikoitellen melkein näkymätön, ihan viidakkoruohon/kaislikon peitossa. Ja ruoho oli terävää, kädet ja olkapäät näyttivät siltä että oli leikkinyt viiden kissanpennun kanssa lattialla. Mutta näkymät oli hienot. 

Markkinan mielyttävämpää tarjontaa

RW - eli koira

Markkinalla nähtiin lihaosastolla koiria ja lepakkoja, ja onkin selvinyt viimeaikoina että koirat todellakin on vaan joku joka napataan kadulta. Sairaita koiria kuulemma ei syödä...mutta en aio silti ainakaan tarkoituksella kokeilla. Autokuskimme osti meille paikallisia pikkupurtavia ja cassava sipsejä mitkä oli tosi hyviä. Mutta nälkä jäi ja kävimme retken jälkeen illallisella ihanassa ravintolassa missä ei tarvinnut syödä kalaa eikä riisiä – Pizza Hut! :) 

Siivettömiä lepakoita

Olimme loppujen lopuksi ihan iloisia lähtiessä bunakenilta. Olisin mielellään nähnyt enemmän sulawesista, ja myös mielellään lähtenyt kiertämään maustesaaria. Mutta bunaken tuli yllättävän kalliiksi, meillä oli hieman kommunikointi ongelmia bungalowin hinnasta ja sukellukset oli törkykalliit, ja budjetti tuli vastaan. Joten suuntasimme balille mihin päätettiin jäädä pidemmäksi aikaa säästääksemme rahaa.

Markkinaan kun tultiin kuului kauhea mekkala ja selvisi että se oli lähtöisin tästä, missä paikallista soopaa näytettiin pienestä telkkarista mihin nämä isot kaiuttimet oli kytketty :)

-Sonja-