Kuala Lumpur - Kota Kinabalu - Sandakan

Sepilok Orang Utan Rehabilitation Center

 

Petronas Towers

Kuala Lumpuriin kun saavuttiin mukavan junamatkan jälkeen suunnattiin suoraan Chinatowniin ja etsittiin sieltä itsellemme asumusta. Chinatown oli kiva paikka, itseasiassa Kuala Lumpur kokonaisuudessaan oli kiva paikka. Odotellaankin että päästään takaisin uudestaan toukokuussa. Luulenpa että tästä lähtien asutaan useamminkin eri chinatowneissa, siellä on halpaa, paljon ruokapaikkoja ja tähän asti ainakin joka paikassa kiva tunnelma.

Vietettiin muutama kaupunkipäivää, käytiin kiertoajelulla, kuvattiin Petronas Towersit, kierrettiin ostoskeskuksia ja tarkoitus oli jopa shoppailla mutta ei vaan löydetty sitä mitä etsittiin. Kuala Lumpurin kaskusta on yllättävän pieni ja kävellen pääsi likkumaan hyvin plus että paikallisjunat toimii kuin unelma. Keskusta on kiva sekoitus vanhaa ja uutta vierekkäin, vanhoja moskeijoita, kauppahalleja ja toisella puolella katua moderneja pilvenpiirtäjiä. Käytiin myös kaupungin vanhimmassa moskeijassa mihin pääsi vaan jos pukesi päälle kaapun ja minulle vielä huivi - kuumana päivänä vähän lämmin asuste.

Moskeijaan piti käyttää vähän erit vaatteet

Tässä kaupungissa oli helppoa löytää hyvää ruokaa. Laitettiin couchsurfer sivulle kyselyä missä kannattaa syödä KL:ssa ja vastauksia tuli tonneittain, couchsurfing verkosto on suhteellisen laaja KL:issa. Yksi paikallinen jopa kutsui medät syömään eräälle ruokatorille keskustan ulkopuolella. Meillä oli hauska ilta hänen, hänen tuttavien ja muutamien muiden couchsurferien kanssa. Ken ja Betty, molemmat paikalliset, pyysi että otetaan yhteyttä kun ollaan taas KL:ssa ja he vievät meidät uudestaan syömään hyvää paikallista ruokaa. Saattaa jopa olla että mennäään Kenin luo ja me kokataan heille suomalaista ja he meille malesialaista :) Saa katsoa miten löydetään aineksia mistä saa jotain perinteistä suomalaista aikaan. Ja mitäköhän sitä pitäisi laittaa!?

Muutamien päivän jälkeen lennettiin Borneoon, Kota Kinabaluun. Jumitettiin muutamaksi päiväksi Kota Kinabaluun joka on pieni aika merkityksetön kaupunki. Paljon ostareita, kaikki vaan puoliksi täynnä kauppoja, ylimmät kerrokset ihan tyhjillään. Yksi mainio ruokapaikka löydettiin hotellimme vastapäätä. Eräänlainen ruokatori missä oli riveittäin kalaravintoloita, kaikissa omat kalatankit täynnä erillaisia mereneläviä. Syötiin kaksi iltaa samassa ravintolassa ja ruoat olivat erinomaisia, tuoreet (keskikokoiset = n. 20cm pitkät) tiikeriravut heidän ”signature sauce”:issa oli herkkua! 

Kalaravintolan tuoreet antimet

Lähtö seuraavalle stopille, Sandakaniin, oli monimutkaisempi kuin odotettu. Me oletettiin että pääkaupunkista nyt pääsisi suoraan mutta ei se niin helppoa ollut. Kaupungissa oli vaan paikallisliikenne terminaali, kaukoliikenne hoidetaan toisessa kaupungissa 25 min taksilla Kinabalusta. Sen lisäksi aikatauluja ja hintoja oli hyvin vaikeata löytää, onneksi meidän hotellissa henkilökunta oli hyvin auttavainen.

Maailman toiseksi isoin liskolaji

Orang Utan

Sandakanissa meitä odotti huono sää, sade muutti meidän suunitelmia jonkin verran, mutta onneksi sade lakkasi sopivasti juuri kun päätettiin että orangutangeja on pakko päästä katsomaan satoi taikka ei. Sepilok Orang Utan Rehabilitation Center:in vierailutilat on aika pienet, mutta vierailu oli todellakin odottelun arvoinen. Ensin meille näytettiin videopätkää heidän työstään ja sitä seurasi apinoiden syöttäminen. Turisteille on rakennettu kävelysiltaa ja pieni terassi mistä saa katsoa kun apinoille videään ruokaa. Jopa matkalla ruokkimispaikkaan nähtiin orangutangeja, siellä istuskelivat tai roikkuivat ihan kävelysillan kaiteilla eikä meistä paljon välittänyt. Videossakin kerrottiin että äskeittäin rehab centeristä vapautetut apinat usein jää vähäksi aikaa lähelle ihmisiä ennenkuin uskaltavat kauemmas viidakkoon. Ruokintapaikalle tuli kolme yksilöä, pieni joka piti kunnon shown ja vähän vanhempi joka keskittyi enemmän ruokaan. Vanhin näistä kolmesta ei piitannut yleisöstä yhtään vaan söi ja lähti, mutta sitä oli silti kivaa seurata, eteenkin kun huomasin miten se söi. Tämä istui selkää meitä päin ja veti kaikki appelsiinit mitä löysi, ja kun se nousi lähtemään huomasin että se oli kuorinut hedelmät ihan niikuin me ihmiset. Muut apinat veti kuorineen kaikineen.

 

Longtail Macao

Harkinnan alla oli myös Proboskis monkey Center ja Crocodile farm, mutta jätettiin väliin ja mentiin Kinabatangan joelle etsimään villejä eläimiä sen sijaan – ja että palkitsi! Otettiin kolmen päivän/kahden yön retki. Nähtiin liskoja (maailman toisiksi isoimmat Komodo liskon jälkeen) ja monia eri apinoita; Longtail ja Shorttail Macao, Proboscis apinoita ja villejä orangutangeja! Kaksi! Jopa meidän opas oli innoissaan orangutangeista, hän sanoi että on tosi harvinaista nähdä villejä yksilöitä, ja me nähtiin kahdesti yhdessä päivässä! :) Sen lisäksi nähtiin myös harvinaisin laji Hornbill linnuista, valkoinen hornbill, ja niitäkin kahdesti. Nähtiin kolmea eri lajia hornbillejä ja myös paljon muita lintuja. Tehtiin kolmen päivän aikana kuusi jokiristeilyä ja yksi trekki viidakossa, tämä läpi mutalammikoita ja iilimatoja. Minulla oli kaikista eniten iilimatoja minun vaatteissa ja yksi kiinni mun leuan alla. Oli minun ensimmäinen kohtaaminen iilimatojen kanssa ja silti olen niitä aina vihanut ja pelkänyt. Nyt vihaan edelleen mutta en pelkää enää yhtä paljon. Iljöttävät pa%”##et silti! :)

Tämä retki oli taas hyvin onnistunut ja taas kerran meillä oli hyvää seuraa, tällä kertaa ruotsalainen pariskunta Tukholmasta. Ensimmäisien veneretkien opas oli hyvä, rauhallinen ja hyvä spottaamaan eläimiä. Ensimmäisellä yöristeilyllä nähtiin monia eri lintuja nukkumassa oksilla, pöllöjä, opas ja Tuomas näki jopa vilaisun krokotiilistä - minä en :( Toisella yöristeilyllä toisella oppaalla ei nähty paljoa, liskoa nukkumassa puurungolla ja pari pöllöä. Vaikka satoikin joka päivä niin kastuimme vaan ensimmäisellä veneretkellä, onneksi pystyimme ottamaan kameraa mukaan melkein joka kerta.

Me saatiin B&B:ltä kyytiä "bussi asemalle", eli risteykseen missä sitten oli tarkoitus itse pysäyttää bussia ja selvittää meneekö se sinne minne haluat. Onneksi "pysäkillä" oli paikallinen joka auttoi meitä ja saatiin paikat minibussissa.

Kinabatangan joki

Seuraava paikka onkin Lahad Datu, missä ollaan nyt kun tätä kirjoitan. Tässä kaupungissa minulla tuli ensimmäistä kertaa eräänlainen koti ikävä. Enemmänkin ehkä vaan väsy vieraseen kulttuuriin ja kokoaikaiseen sopeutumiseen. Tämän sai aikaiseksi pesuloitten puute, internetin puute, turisti infon puute, ravinoloitten puute... tuli semmoinen olo että nyt ollaan bakom takana eli huitsin nevadassa. Haluaisin olla paikassa missä asiat toimii niin kuin minä olen tottunut että toimivat. Tuomaksellakin oli muutama päivä sitten niin sanottu matkaväsy. Aika hyvin näyttäisi tuo kolmen kuukauden raja mistä puhutaan pitävän paikkansa. Monethan siis sanovat että kuin on jossain vieraassa paikassa kauemmin niin kolmen kuukauden jälkeen tulee pieni masennus. Eteenkin täällä Borneolla missä meidän budjetti rajoittaa meidän enemmän kuin missään muualla on tullut tuttuja asioita ikävää - televisio mistä tulisi edes englanniksi ohjelmia, toimivia normaaleja vessoja, puhdasta vettä ja jotain muuta kuin riisiä ja raneja ja kanaa syötäväksi.

Noniin, valittelut seis!

Viikko ollaan vielä täällä Borneolla, suunitelmat vielä auki, ja sitten Filipineille missä odottaa pääsiäinen ja meikän synttärit :)  ja ehkä jotain muutakin :)

Proboscis apinoita

Myöhempi lisäys: Palattiin sivistykseen, Kota Kinabaluun. Syötiin pastaa. Ja salaattia! Netti toimii ja Burger Kingkin löyty (Vielä harkinnassa :)). Havaittavissa länkkäri ruokavalion kaipuu :) Ruoka täällä Borneolla ei ole ollut kauhean hyvää mikä on ollut omiaan lisäämään pastan sekä perunan kaipuuta ja ruokaihmisiä kun ollaan se masentaa aika nopeasti. 

Asumme samassa hotellissa kuin viimeksi, Lavender Lodge, ja tuntui melkein siltä että viikon retkeltä tuli kotiin kun saimme jopa saman huoneen :) Yllä mainittu surkea olotila onkin melkein poissa, tähän auttoi sivistyksen lisäksi myös se että meikäläisen vatsa toimii taas kahden viikon lakon jälkeen – kuivattuja luumuja kun kaupasta löytyi ja pussikaupalla mussutettu. Meillä on täällä Kota Kinabalussa vielä muutama päivä, ajateltiin tehdä jotain päivretkiä läheisille saarille ja ehkä mennä vanhalla junaradalla Beaumontiin päiväksi. Katsotaan mihin päädytään.

Toivomme teille kotona kauninsta kevättä! Olette mielessämme.

Vielä pienenä muistutuksena, lisää kuvia löytyy osoitteesta http://matkailijat.kuvat.fi/kuvat/

Petronas Towers

Hornbill

Yellow ringed snake

Kinabatangan joella

-Sonja-