Phnom Penh - Ban Lung, trekki

Sonja bambumetsässä. Ban Lung trekki

Tuomas, Elliot ja Celine tauolla. Ban Lung, trekki

Sonja lukee Phnom Pen Dailyä

Huh..Onpa aika vierähtänyt nopeasti:)

Viimeiset päivät Phnom Penhissa meni kivasti. Ostettiin tulevaa bussimatkaa varten päivän lehti ja kun minä luin sitä niin myijälapset kadulla yhtääkkiä ymäröivät minua ja sain luvan selittää heille mitä kuvissa oli. Olivat kuulleet että Thaimaan rajalla ammuskellaan ja halusivat tietää kenen sotilaita kuvissa oli.

PPstä otettiin bussi pohjoiseen Ratanakiriin ja päämääränä Ban Lungin kaupunki. Oli piitkä, pomppuinen ja pölyinen tie. Mutta paikka palkkasi matkailijaa! Ensimmäinen yö vietettiin ensimmäisessä paikassa mikä löytyi ku oli pakko päästä jonnekin syömään, koko päivän bussissa ja pelkkä pringlestuubi syötäväksi ei tee meolle hyvää! Seuraavana päivänä muutettiin Tree Top Lodge ja otettiin sieltä Bungalowi mikä oli paras mahdollinen veto. Bungalowi oli tosi kiva, iso terassi, mahtavan hieno kylppäri ja erillään muista rakennuksista. Terdeltä me ei nähty kuin alla olevaa laaksoa ja paikallista asumusta toisella puolella. Oli ihanan rauhallista ja päädyttiin jopa viettää yksi päivä kokonaan bungalowilla.
Ban Lungin kaupunki on hyvin pieni ja rauhallinen, ja luonto lähistöllä on todella kaunis. Me vuokrattiin mopo ja mentiin uimaan kraatterijärveen. Keskellä viidakkoa oli pyöreä, syvä ja jopa vähän viileämpi järvi joka on aikoinaan laskettu pyhäksi järveksi ja on onneksi vieläkin suojattu. Pari myyntikojua oli tien vieressä mutta muuteen vaan polku ympäri ja muutama laituri mistä pääsi uimaan. Ban Lungin lähellä on myös muutamat vesiputoukset mutta me emme enää jaksaneet ajaa niin ne jäivät näkemättä.

Parin rauhalllisen päivän jälkeen me lähdimme kolmen päivän, kahden yön trekkaukselle viidakkoon. Viidakko Ratanakirissä ei ole sellaista tiheätä pimeää sademetsää, vaan enemmän bambumetsää ja muutama isompi puu joka on selvinnyt sodista elossa.

Pari kylätyttöä innostui poseeramaan

Ensimmäisenä päivänä me käveltiin rauhallista tahtia aika vaihtelevaa maisemaa. Ryhmässämme oli kuusi länkkäriä ja paikallinen opas + kaksi rangeria. Meillä kävi taas tuuri oppaan kanssa, hän oli asunut muutamissa eri alkuasukas kylissä meidän trekin varrella ja vei meidät kyliiin katsomaan. Koska hän oli siellä asunut ja osasi heidän kieltä ja tunsi ihmisiä vierailu tuntui paljon luontevammalta kuin se että turistiryhmä vaan kävelee kylään ja ottaa kuvia asukkasita.
Ensimmäinen yö me vietettiin keskellä viidakkoa, vietettiin iltaa nuotion äärellä ja nukuttiin riippumatoissa taivasalla. Minä heräsin viiden aikoihin kuin rangerit nousi sytyttämäään tulen uudestaan ja nousin kuuntelemaan Gibbonien huutoa heidän kanssaan. Oli parhaimpia hetkiä tähän asti reissulla.

Toisena päivänä me käveltiin hyvin reipasta vauhtia takaisin joen suuntaan, jopa liian reipasta vauhtia minun mielestä. Ei ehtinyt katsoa ympärilleen kunnolla vaan tujotti enemmänkin vaan lehtiä ja kiviä polulla. Eikä auttanut asiaa että minulla oli hartia niin kipee riippumatto yön jälkeen että itkin helpotuksesta kuin otettiin tauko ja sain ottaa repun pois selästä. No, pari buranaa ja paljon tiikeribalsamia auttoi huomattavasti.

Illallista prepataan

Vietettiin tämä yö puumajassa joen varrella. Päästiin uimaan, tai no olemaan, jokeen – se oli näin kuivakautena aika matala, noin polviin asti syvimmällään:) Ja illallinen olikin pata tehty kukosta mitä me aikaisemmin ostettiin läheltä asuvalta perheeltä. Tuoretta. Paikallista. Ja ihan varmana 100% Luomua.

Viimeissenä päivänä käytiin kahdessa eri kylässä vierailemassa. Ensimmäisessä oli edellisenä iltana ollut hautajaiset jotka jatkui vielä tälläkin päivänä. Me päästiin hautapaikalle seuraamaan juhlia. Juu, kyllä, juhlia! Techno soi ihan järjettömän kovaa ihan järjettömän kokoisesta kaiuttimesta, ja kaikki istui haudan ympärillä vetämässä riisiviinaa niin paljon kun jaksoivat. Oli ihan kiinnostavaa nähdä, mutta aika outoahan se oli. Kaikki oli juovuksissa, lapsista vanhuuksiin, ja tämä prkleen techno oli jo soinut melkein läpi edellisen yön ja kuului todellakin meidän mökkiin asti.

Illallista prepataan vol 2

Se onkin ihan käsittämätöntä miten kovalla täälä soitetaan musaa, ja miten järjettömän paskaa musaa täällä on! :)

Samana päivänä vierailtiin myös perheen luona joka olipäättänyt että tänään syödään Special Meat Soupia, koiraa siis hakkasivat paloiksi illallista varten. Illalliskutsuja ei onneksi tullut!

Palasimme hyvin likaisena ja väsyneenä Ban Lungiin ja mentiin takaisin samaan hotelliin viettämään viimeistä yötä. Trekillä mukana olleet Elliot ja Celine asuivat viereisessä bungalowissa. Meillä on ollut myös tuuri siinä että kuin jotain retkiä ollaan tehty niin ryhmässämme on ollut aina mukana hyviä tyyppejä. Oli mahtava trekki, minun ensimmäinen virallinen sellainen :) 

Meidän rangeri/erämaanopas

Kylän korimies

Selkäongelmia!?

Buffalot tarkkana

-Sonja-