Matkailijat: Saigon – Mekong Delta

Cu Chi tunnelit, Saigon

Pääkaupungissa oltiin kaksi päivää, kierrettiin ne pakolliset nähtävyydet. Ensimmäisenä päivänä käytiin Cu Chi tunneleissa missä Guerilla/Viet Cong taisteli sodassa. Paikka oli hyvin turistinen, opastettu kiertue ja muovinukkeja puettu armeejavaatteisiin, mutta informatiivinen ja onhan se vaikuttava että monta tuhatta ihmistä asui tunneleissa pitkän ajan. Meille isoille länkkäreille oli laajennettu yksi tunneli minne pääsi ryömimään. Ei ollut mitenkään kivaa.

Sauraavana päivänä kierrettiin kaupunkia, War Remnants museum oli aika gruesome... Sonja säikähti jonkin verran kun yhtääkkiä huomasi vitriinissä epämuodostuneita sikiöitä – Agent Orange oli jättänyt jälkensä. On se ihmeellistä mihin ihminen pystyy.


Sotaveteraani haukkuu sotaa, Cu Chi tunnelit

Saigon oli ihan kiva, mutta olemme molemmat sitä mieltä että Ha Noi oli parempi. Onneksi lennettiin suoraan sinne, muuten on mahdollista että olisi jäänyt väliin sään takia.

Ei viititty jäädä sen pidempää siis pääkaupunkiin. Mutta ennen kun lähdettiin oli pakko syödä mahtavan ihanaia jäätelöannoksia Fannyssä!:) Sama jäätelöbaari oli Ha Noissa, mutta sateessa ei tehnyt mieli sillion jäätelöä, 28 asteessa se maistuin aaaika hyvälle:)

Nautittiin myös muutamat drinkit roof-top baarissa Sheraton Saigonissa.

GT :) ja ensimmäinen pilvenpiirtäjä tähän asti

Fannyn ihanat jäätelöannokset

Saigonista mentiin Mekong jokea pitkin My Thohon turisti retkellä, käytiin kookoskarkki tehtaalla ja kuunneltiin paikallista kansanmusiikkia. Ei ihan meidän tyylinen retki, mutta olihan se paljon kivempi siirtyä joke pitkin seuraavaan kaupunkiin kuin mennä bussilla.

My Tho oli aikamoinen kiskurikaupunki, hotellit oli kalliit ja kaikesta pyydettiin aivan liikaa. Tinkimistaitoa on kyllä saanut harjoitella nyt jo tällä reissulla. Ensimmäisenä iltana käytiin LP:n suosittelemaassa äyriäisravintolassa – missä kaikki paitsi ravut oli ylikypsää ja sitkeätä. Sieltä iltatorille tyydyttämään vatsaamme.

Ruuhkaaika Mekong joella

Me siiryttiin aika nopeasti eteenpäin Can Tho:hon, joka on tunnettu Mekongin metropolina. Siellä käytiin ihanalla jokiristeilyllä kelluviin toreihin. Me kaksi pienessä paikallisessa put-put veneessä ja kuski joka ei puhunut lainkaan englantia. Hän osti meille ananasta ja paahdettua riisipaperia mikä on täällä tavallinen välipala/salaatin lisuke. Mentiin hiljaista sivujokea pitkin ja törmättiin hääjuhlaan, hyvin äänekkään sellaiseen. Täällä halutaan selvästi että koko kylä tietää että juhlitaan. Ja karaokella tietenkin! Ikävä kyllä kävi niin että vaikka kamera oli mukana, niin akku oli hotellissa laturissa... Noh, kelluvia markkinoita tulee lisää!

Saatiin turistioppaalta apua buukata hotellia Phu Cuocilla, ja täällä nyt ollaan Vietnamin paratiisisaarella. Täällä on kyllä jo paljon turisteja ja resorteja, mutta vielä näkee hyvin paikallista elämää – muutaman vuoden päästä en usko että on näin enää. Tästä on kovaa vauhtia tulossa Vietnamin Phuket.. :( Mutta nyt ollaan ja nyt nautitaan! :) Eilen rannalla – ja tänään piti sitten pysytellä auringosta poissa heti, hyvä että otettiin laadukasta after sunia mukaan. Päätimme että hyvä tapa välttää likaa aurinkoa on pysytellä pinnan alla, käytiin siis sukeltamassa. Saatiin refresher course kaupan päälle kun vähän lirkuteltiin. Näkyvyys oli huono, mutta pääasia olikin päästä monen vuoden jälkeen takaisin veteen.

Täällä on upean kaunista, pitkää hiekkarantaa, viidakkoa, sinistä vettä ja aurinkoa – kaikki mitä haettiin :) Toisaalta on ne rannat missä ei ole vielä hotelleita mitkä ovat täynnä roskia. En tajua miten he voivat tuhota omaa kaunista luontoa näin huolettomasti :(

Nautitaan tästä vielä muutama päivä ja sitten vaihdetaan maata ja siirrytään Khmerien maahan.