26.8.2011

Kiina – Yunnan (siirretty toisesta blogista)


Onnellisesti perillä Tiger Leaping Gorge:lla :)
Kiinankiertueemme alkoi siis Shenzhenissä, josta olisimme haluneet käydä Hongkongissa mutta viisumisähläyksien takia se jäi väliin. Me emme tieneet että Shenzheniin saa 5(vai oliko 7) päivän transitviisumin ja Hongkongin jälkeen vasta oltais leimattu kiinanviisumimme.. no, nyt ollaan viisaampia taas.

Shenzhenistä oli myös suunitelmana jatkaa Guiliniin mutta sekin jäi väliin. Joka ikinen juna kolmen päivän sisällä oli loppuumyyty ja lento maksoi saman verran kun lento Kunmingiin. Me siis lennettiin Kunmingiin suoraan. Olimme ajatelleet matkustaa junalla läpi kiinan, mutta täällä on just sopivasti kiinalaisten lomakausi ja junalippuja ei ihan tahdo irtoa. Olemme toistaiseksi vaan kerran ollut junassa, ja toinen lento jo edessä. Toivon että saamme junaliput hoidettua loppumatkalle, en haluaisi lentää enää, enkä skipata lisää suuniteltuja kohteita.
 
Hattarapyörä. Kunming


Kunmingissa vietettiin pari päivää ennenkuin suunnattiin pohjoiseen. Tulimme eilen takaisin Kunmingiin ja muutaman päivän päästä lennämme Chengduhun. Tämä on ihan kiva kaupunki, tuntuu opiskelija kaupungilta. Ensimmäisellä käynnillä vietettiin eniten aikaa ihan pyörimällä keskustassa. Kierrettiin Green Lake Parkia ja katsottiin kun paikalliset tanssivat ja soittivat kansallismusiikkia, kirjoittivat kalligrafiaa vedellä kiville
 ja kiinalaiset turistit ottivat kuvia toisistaan kaikkialla. He eivät ota kuvia nähtävyyksistä tai muista ihmisistä, vaan itsestään nähtävyyden kyltin tai opasteen kohdalla. Tärkeämpi näyttää missä olet ollut kuin millaista siellä oli... Ja aina pitää näyttää V (rauha/voitto) merkki ainakin toisella kädellä, mieluummin molemmilla. Mekin olemme joutuneet turistikuviin. Toinen tulee ja istuu meidän kanssa ja toinen ottaa kuvan. Voin vaan kuvitella miten he kotona kertovat miten ihania tyyppejä me ollaan ja miten he viettivät kansamme aikaa... Juupajuu.
Haihtuvaa kalligrafiaa. Kunming
No, takaisin Kunmingiiin: vuokrasimme päiväksi pyöriä ja ajattelimme käydä Bamboo temppelissä ja ehkä myös vähän kaupungin ulkopuolella vuorilla. Mutta me eksyimme. Ensin vähän, ja käännyimme takaisin. Kaksi kiinalaista herraa myös pyörillä vei meidät oikealle tielle, mutta me emme enää siinä vaihessa haluttu polkea yhdeksän kilometriä ylämäkeä. Ja minä kun en ole koskaan ollut maastopyörällä ennen, vaan olen tottunut käyttämään oikeita kunnon pyöriä missä on jalkajarru – minähän en olisi sitä mäkeä suostunut tulemaan alas tuolla pyörällä. Eteenkin kun käsijarrut ei ollut mitenkään parhaasta päästä (satulakin oli epämukavin millä olen istunut) Ja sitten kotimatkalla eksyttiin ihan totaalisesti. Onneksi ihmiset täällä ovat ystävällisiä ja auttavaisia (jos osaavat autaa ja osaavat englantia) ja viereemme, keskelle tietä (täällä ei vissiin paljoa välitetä muusta likeenteestä vaan pysäköidään just siihen missä on itselleen parasta), pysähtyi nuori nainen autollaan ja sanoi opastavansa meitä perille. Hän sitten ajoi edessä ja me poljimme perässä läpi Kunmingin liikennettä :) Hän ajoi ihan hostellimme asti vaikka oli lähdössä jonnekin muualle. Hän kertoi itse matkustavansa ja halusi siksi auttaa meitä. Voin kertoa että olimme hyvin kiitollisia avusta ja iloisia ollaa taas 'kotona'. Pyörät annettiin takaisin vaikka meillä oli vielä monta tuntia valoa jälellä. Ensi kerralla kun vuokraan pyörää en ota sitä vastaan ellei siinä ole jalkajarrua!
Green Lake järven pohjoispuolella on ravintola/baarikatu missä vietettiin parikin iltaa, ja mihin mennään varmaan takaisin tälläkin kertaa. Syötiin hyvin paikallisissa ravintoloissa missä englanninkieli supistui sanaan 'hello' ja juotiin belgialaista olutta terassilla, huomattavasti halvemmalla kuin belgiassa. Tällä kertaa ajattelimme kyllä käydä myös jossain nähtävyyksillä. Ehkä ottaa taksin sille Bamboo temppelille mikä jäi viimeksi pyöräilyretkellä näkemättä. :)

Tätä rotkoa käveltiin edestakaisin. Dali

Kunmingista siirryttiin Daliin. Dalia on kaksi, uusi kaupunki mihin saavut bussilla ja vanha kaupunki mikä on se mitä varten tulet sinne. Asuimme hyvässä hostellissa, olemme itseasiassa asuneet hyvin mukavast täällä kiinassa ja halvalla. Ja tässä hostellissa tutstuimme Elleniin, taas yksi hollantilainen, ketä tapaamme ehkä taas Nepalissa. Hänen kanssa käytiin kävelemässä lähivuorilla. Oli 11 kilsan kävely jonka aikana satoi melkein puolet ajasta. Pahin sade tuli kuin olimme tuolihississä matkalla alas ilman sadetakkeja tai sateenvarjoja. Palkitsimme itseämme kuumalla rommiteellä kun läpimärkinä saavuimme hostellille :)
Dali on restauroitu vanha kaupunki, oikein hieno ja tietenkin hyvin turistinen. Nämä vanhat nähtävyyskaupungit ovat kyllä kaikki hyvin turistisia ja krääsää mydään kaikkialla. Mutta heti kun menee yhdenkin kadun sivummalle paikalliset turistit ja krääsämyyjät häviää ja siellä saa rauhassa kävellä ja ihailla arkitehtuuria.

Dalilta mentiin päiväksi Shaxihin, kaupunki jossa monet kiinalaiset elokuvat kuulemma on kuvattu. Ja ymmärrän kyllä miksi. Vaikka näkeekin että taloja on restauroitu niin kaikkea on tehty samalla vanhalla tyylillä ja tunnelma on hyvin keskiaikainen. Mukulakivikatuja ja vesirännejä, ikkunoita ilman lasia pelkillä puulevyillä ja turveseiniä. Shaxi on kauniissa laaksossa ja alueella olisi ollut vaikka kuinka monta hienoa paikkaa mennä kävelylle. Mutta koska meillä on niin rajoitetusi tätä aikaa kiinassa ja haluamme nähdä niin paljon kuin mahdollista joudumme vähän leikkiä japanilaisturisteja.


Reissumme paras yöpymispaikka. Shuhe
Shaxista bussilla sitten Lijiangiin joka on iso kaupunki minkä alueella on kaksi eri vanhaa kaupunkia, Lijian Old Town ja Shuhe Old Town. Me asuimme Shuhessa, Nomad guesthousissa. Tätä paikkaa suosittelen sydämeni pohjasta! Peter, omistaja (hollantilainen tietenkin) on tosi mukava tyyppi, auttavainen ja ystävällinen. Hän asui ennen Lhasassa ja piti siellä ravintolaa. Hän oli täynnä neuvoja ja vihjeitä. Shuhe on, kuten kaikki nämä vanhat kaupungit missä ollaan käyty, idyllisesti restauroitu. Monet kauniit pikkukujat, purot ja sisäpihat. Aina välillä oli jätetty tilaa puutarhalle jonka läpi oli vuoripuro johdattu. Vettä oli myös johdattu kolmen tasoisiin kaivoihin missä ylin oli alunperin juomavesi, toinen kasvisten pesuun ja alin vaatepesuun. Nykyään juomavesi ei vissiin tule noista kaivoista mutta ruokaa ja vaatteitä niissä pestiin kyllä.

Paikallinen paloasema, ja Tuomas olueella. Lijiang

Lijiangista suunnattiin Tiger Leaping Gorgen kautta taas pohjoiseen ja Shangrilahan. Oli tarkoitus käydä myös Deqinissä tiibetin rajalla, mutta Peter (hostellin omistaja) sanoi että koska sinne kestää niin kauan bussilla ja me ollaan kuitenkin menossa Tiibettiin niin hän näkisi sen vähän turhana vaivana. Me päätettiin sitten että otamme hetkeksi rauhallisesti ja olimme Shagrilassa muutaman päivän.
Jade mountain hahmottuu taustalla. TLG
Tiger Leaping Gorgeilla me seikkailimme vähän of the beaten track:illa. :) Onnistuimme eksymään reitistä jo tunnin sisällä ja olimme eksyksissä melkein kuusi tuntia. Törmäsimme alkupätkällä pieneen ryhmään muita turisteja joille paikalliset kiinaksi kiivaasti yrittivät selittää jotain. Tajusimme että he yrittivät sanoa että tämä on väärä reitti, mutta viisi meistä päätimme että he varmaan vaan haluaa rahastaa meitä olemalla 'oppaamme' tai muuta vastaavaa. Joten me jatkoimme samaa tietä eteenpäin huolimatta. Ei kestänyt kauan ennenkuin ensimmäistä kertaa tuli mieleen että tämä ei voi olla oikea tie, mutta olimme kaikki niin jääräpäitä että jotkoimme vaan ylöspäin. Jälkeenpäin katsoimme googlemapistä missä olimme kävelleen ja me olimme paljon korkeammalla kuin reitti itse, kävelimme periaatteessa vuoren yli eikä sen ympäri niinkuin piti :)
Maisemat meidän Of the beaten track trekillä :)
Vetemme loppui muutaman tunnin päästä, mutta seurueessa oli hyvin varustautunut irlantilainen partiolainen Owen, joka oli tuonut mukanaan vedenpuhdistuspumpun. Joten heti kun löysimme talon kävimme pyytämässä vettä. Vanha pariskunta joka siellä asui katsoi meitä kummastuneena mutta saimme vettä ja jakkaroita mihin istua, ja rouva toi meille vielä omenoita. Kun olimme tankanneet jatkoimme matkaa ja olimme sopineet että nyt etsimme kyllä jotain kylää ennenkuin tulee pimeää. Löysimme loppujenlopuksi oikean, monilla punaisilla ja erivärisillä nuolilla merkatun reitin. Olimme toki epävarmoja miten pitkälle olimme päässeet mutta oletimme olevamme ainakin puolitiessä. Mutta... Me olimmekin ihan alkupätkällä, tulimme sille kohdalle mihin pitäisi kestää noin puolitoista tuntia kävellä. Olimme trekanneet melkein kahdeksan tuntia ja olimme ihan alussa! Päivänvaloa oli enää tunti jäljellä ja seuraavaan hostelliin kaksi-kolme tuntia. Onneksi polun vieressä olevassa myyntikojussa oli vielä yksi nainen töissä ja hän ehdotti että hänen miehensä ajaisi meidät minibussilla trekin päätyyn. Ryöstöhinta tietenkin mutta valinnanvaraa ei ollut kauheasti. Päätimme mennä trekin loppupäähän ja skipata tuon perinteisen turisti trekin kokonaan. Meille riitti päivän seikkailu:) Seuraavana päivänä kiivettiin rotkoa alas ihan joelle asti, tämä oli todella kaunis trekki – rankka toki. En ollut uskovani silmiäni kun näin kiinalaisen turistin kävelemässä alas korkokengissä! Matkaa suoraan alas oli muutamia satoja metrejä ja polku oli kapea kivinen ja paikoitellen pelottava jopa kunnon vaelluskengissä. Molemmina päivinä huomasi hyvinkin että kunto ei ole mitä pitäisi, eteenkin kun liikkuu 2000 – 3000 metrissä.

Tätä reittiä jotkut käveli korkokengissä - Hullut!


Rotkosta siirryimme Shangrilahan, mihin myös trekkikumppanimme Linda ja Owen, äiti ja poika tiimi Pohjoisirlannista, tuli päivää myöhemmin. Kävimme heidän kanssa syömässä ja yksi päivä vietettiin lähellä olevassa buddhalais luostarissa. Siinä asuu kuulemma 600 munkkia, mutta me näimme ehkä parikymmentä. Joko myymässä krääsää tai ajelemassa nelivetoisia Land Rovereita ja puhumassa kännykkään. Toiveeni nähdä munkkeja rukoilemassa ja/ja tai tekemässä hiekkathangkaa ei toteutunut lähellekään.
Shangrilassa olisi ollut vaikka mitä ostettavaa, ihania villaponchoja ja paljon käsitöitä. Mutta haluan mieluummin ostaa tiibettiläistä ihan tiibetistä kuitenkin. Olimme hieman yllättyneitä siitä että alueella oli kuitenkin kaksikieliset opasteet ja kyltit, kiinaa ja tiibettiä, vaikka onkin ihan tiibetin rajalla niín en odottanut sitä kiinan puolella.

Owen ja Tuomas lähettävät rukouksia jumalille Shangrilassa.

Shangrilasta seurasimme omia jälkiä takaisin Kunmingiin. Pysähtyimme Shuhessa taas Nomad hostellissa ja Peter hoiti meille junaliput Kunmingiin. Junamatka oli pitkä, 8h, ja suhtkot kovalla penkillä ilman paljoa jalka- tai päätilaa oli hieman epämukavaa. Onneksi oli kirjoja koska menimme niin vuorten keskeltä ja läpi, että paljon näkymiä ei ollut. Nomadin kirjahyllystä löytyi kun löytyikin Paasilinnan kirja josta Peter ilomielin luopui. 'En usko että kukaan on koskenut tuohon kirjaan neljään vuoteen' :) Pääsimmekin hostellin seinällä olevalle maailmankartalle laittamaan ensimmäinen neula suomeen! :)

Edessä vielä paljon nähtävää, viisumien jatko ja vähän shoppailtavaa. Huomasin trekatessa että kävelykeppi on ihan hyvä idea ja kunnon päiväreppukin on aika hankkia.

Kuvia on laitettu kuvasivostollemme, http://matkailijat.kuvat.fi/kuvat/ ,enkä viitsi tänne yrittää ladata kun nettiyhteys on niin hidas. Heti kun blogspot taas toimii jossain niin yhdistän nämä blogit sinne. (#&%@£#!!! censuurit)

-Sonja
Ihan vaan sen takia että on ihanan värikäs kuva :):)


Vuorikävelyllä Dalissa pikkutyöt poseerasi kun Sonja osti lounasnuudeleita.
Shuhe vanha kaupunki, ihanan keskiajan oloinen paikka.



Tytöt möivät marjoja jotka muistuttivat paljon lakkoja. Shangrila

Stupa. Shangrila


Jakkiliha Momoja Chilidipillä- NAM! Shangrila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti