Siirryimme lentokentältä suoraan Lake Toballe reissun kamalimmalla bussimatkalla tähän asti. Säästettiin rahaa ottamalla paikallisbussi – ei ollut sen arvoista! Bussi oli rikkinäinen, sairaan ahdas, hidas, epämukava, kuuma, haiseva... Olo oli just niin surkea kun olla ja voi, ei voinut muuta kuin alistua kamaluuteen ja tuijottaa ikkunasta ohimeneviä palmu- ja kumi-plantaaseja ja toivoa että oltaisiin kohta perillä. Kurjuutta lisäsi paikallisten tapa polttaa röökiä (kaikkialla poltetaan ja kaikki polttaa ): Sitä sytytetään, otetaan yksi veto ja sitten annetaan tupakan savuta loppuun niin hitaasti kuin vaan mahdollista. Meikäläiselle aivan käsittämätöntä ja tämä siis autoissa, busseissa, kaikkialla. Takaisinmatkalla otettiin minibussi joka maksoi melkein kolme kertaa enemmän mutta oli paljon parempi, vaikka siinäkin kuski ja välttämätön apuri poltti tasavälein vaikka yritettiin pyytää savutonta reissua – fat chans!
Määräpää tosi palkitsi, Lake Toba on kaunis ja ainakin toukokuussa hyvin rauhallinen paikka. Näimme koko viikon aikana ehkä viitisenkymmentä muuta länkkärituristia, viikonloppuna oli paikallisturisteja vähän enemmänkin mutta muuten hiljaista. Ensimmäinen yö nukuttiin veneellä tavatun paikallisen bungaloweilla, sieltä siiryttiin seuraavana päivänä vähän mukavampaan Samosir Cottageen. Ensimmäinen paikka oli halpa, reilu kolme euroa per yö ja oli kyllä rento, mutta meille vähän liian rento. :) Sänky oli hyvin epämukava niinkuin myös wc, reikä lattiassa oli aivan liian lähellä takaseinää ja pitkille länkkäreille oli melkein mahdotonta osua oikein.
Samosir Cottage oli kiva paikka mitä ollaankin jo muille matkustajille suositeltu. Tilava puhdas huone, kuuma suihku, terassi, hieno näkymä järvelle ja wifi. Kaikki tämä reilulla kuudella eurolla :) Muuten täydellinen mutta patja oli täällä, niinkuin vissiin koko aasiassa, aivan liian pehmeä ja selkä taas kipeä joka aamu.
Viikko vierähti taas kerran hengailessa :) Parina päivänä vuokrattiin mopo ja kierrettiin saarta, Samosir saari onkin todella kaunis. Luimme että piti olla kuumia lähteitä saaren toisella puolella ja suunnattiin sinne, oi mikä pettymys se paikka oli. Kuuman lähteen vesi oli putkihelvetillä ohjattu uima-altaisiin, luonnollisia lähteitä ei ollut näkyvissä. Ihan turha ajelu, minkä aikana olin unohtanut laittaa aurinkovoidetta selälle ja niska pääsi palamaan ihan kunnolla. Tyhmä mikä tyhmä :) Toisella kerralla lähdettiin vuorta ylös ja maisemat oli aivan mahtavia. Käännyttiin kun tiet muuttui liian huonoiksi ja onneksi ehdittiin takaisin Tuk Tuk kaupunkiin ennenkuin kaatosade iski. Sateet ovat täällä todellakin erillaisia kuin kotona, joku kääntää hanan täysillä auki, antaa olla hetken ja sulkee sitten kokonaan. Mistään kevyeestä kesäsateesta ei ole puhettakaan.
Hiekkarantaa saarella ei näkynyt, mutta hotellillamme oli kivasti tehty ranta pätkä missä pääsi hyvin uimaan, ja koska järvi on tosi syvä (450m) pystyi sukeltamaan suoraan laiturilta. Järvivesi oli ihanan virkistävää ja hotellin rannalla oli myös trampoliini mistä minä tein mitä surkeampia hyppyjä. Tuomas oli paljon taitavampi :) Oli ihanaa uida joka päivä eteenkin kun uinnin jälkeen ei tarvinnut mennä suihkuun heti :) Jos vielä olisi ollut saunaa...
Päätimme että lennämme Sumatran pohjoiskärkeen Banda Acehiin sen sijaan että maksamme vaan vähän vähemmän ja kärsimme yöbussissa (niitä välttelemme niin kauan kuin mahdollista, mieluummin kokonaan). Banda Acehista matka jatkuin samana päivänä Pulau Wehille,joka on Sumatran paras sukelluspaikka. Taksimatkalla lentokentältä satamaan kuskimme ajoi kiertotietä näyttääksemme meille hullun isoa paattia jonka tsunami oli nostanut 3km sisämaahan. Hän myös osoitti meille kuinka kauas sisämaahan asti tsunami oli tuhonnut kaiken. Paikka on nyt ihan kaupungin näköinen taas, rakennustöitä vielä joka kulman takana toki.
Pulau Weh saaren ruraalisuus tuli meille vähän yllätyksenä. Kun etsimme huonetta mieli vajosi aika alas. Ensimmäinen bungalowi mitä katsottiin oli pelkkä hökkeli missä oli sänky ja ”wc” sen alla, reikä lattiassa ja pieni allas mihin laskettiin pesuvettä. Päädyttiin loppujen lopuksi tuhlata vähän enemmän rahaa ensimmäiselle yölle ja otimme kivan huoneen sukellusshopilta, Lumba Lumbalta. Oli yksi kauniimpia huoneita missä olemme yöpyneet, sääli vaan että budjetti ei anna periksi ihan kaikkeen. Jos haluaa sukeltaa pitää tinkiä mukavuudesta. Siirryttiin seuraavana päivänä huoneeseen missä olemme nyt viettäneet reilu viikko. Sänky on kaksi pehmeätä patjaa päällekkäin. Wc on länkkärimallia(!!) mutta huuhtelu toimii kauhalla. Suihku on käsisuihku joka toimii vaan sähköpumpulla jota pitaa pyytää päälle joka kerta erikseen. Kuumaa vettää saa ehkä mantereella. No, tuuletin on tehokas ainakin :)
Oli ajatuksena sukeltaa vähän enemmänkin mutta kymmenen päivän aikana meille on kerytnyt vaan 11 dyykkiä yhteensä. Tuomaksella on ollut vähän ongelmia korvien kanssa ja minä olen nukkunut niin huonosti patjan takia että on tuntunut turvallisemmalta jättää dyykit väliin. Mutta sukellussaitit on ollut upeat. Olemme nyt molemmat nähneet ensimmäiset hait ja hullun isoja Napoleon Wrasseja, mustekaloja ja paljon muuta. Mutta eniten täällä on vaikuttanut korallimaisemat, yksi sukellus oli niin kaunis että tuntui siltä että olisi sukeltanut jossain akvaariossa, maisema oli kuin suoraan Discovery Channeliltä. Yksi dyykki oli vaikea, eteenkin minulle. Meihin iski hyvin vahva virtaus ja minun maskini vuoti vettä molemmilta puolin ihan lakkaamatta. Pienen paniikkikohtauksen jälkeen sain itseäni onneksi rauhoitettua. Tuomas oli samalla dyykillä melkein laittanut kädensä Stone fishin päälle, joka on hyvin myrkyllinen kala. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, olemme nyt viisaampia ja kokeneempia.
Tämä paikka on muutenkin ollut aika pettymys. Odotimme enemmän paratiisi saarta ja saavuimme rannalle missä pitää olla kengät jalassa ja yhteisöön missä ruoka on aivan surkeata. Tarjonta on masentavan suppea ja melkein kaikki ruoka on ollut mautonta ja monotoonista. Yhdestä ravintolasta, Barracudasta, olemme saaneet ihan hyvää ruokaa (jos sitä olisi meille tarjottu esimerkiksi Vietnamissa olisimme olleet pettyneet) ja henkilökunta siellä on aivan ihanaa. Kolmesti nyt olemme tilaneet tiettyjä ruokia edellisenä päivänä ja he ovat lähteneet kaupunkiin hakemaan tuoreita raaka-aineita. Yhtenä iltana yksi italialainen nainen, Marina, joka on täällä sukeltamassa, teki Barracudan keittiössä Carbonaraa. Annos oli toki ilman pekonia (muslimi maa), kermaa, parmesania ja mustaapippuria... Vähän ihmettelen miten italialainen voi kutsua sitä Carbonaraksi!? Se oli kanapastaa bechamelkastikkeella ja munakeltuaisella, ei Carbonaraa!
Huomenna lennetään takaisin Kuala Lumpuriin, ja ensimmäistä kertaa minua ei harmita lähteä yhtään. No, Phuketissa en viihtynyt myöskään mutta siellä en odottanutkaan viihtyväni päinvastoin kuin täällä. Olen enemmänkin helpottunut että päästään pois. Älkää käsittäkö väärin, sukellus täällä on hienoa ja saari on kaunis, olen vaan Niin valmis menemään Singaporeen ja nauttimaan AC-taivaasta ja ruoasta! Ja saame vielä hyvin tervetullutta seuraa :) ja ruisleipää!! :)
Koska täällä on surkea nettiyhteys tämä blogi jää kokonaan ilman kuvia, mutta emmeköhän kohta saada niitä kuvasivullemme näkyville.
-Sonja-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti